Scott Walker vs. Absoluuttinen Nollapiste
- From: Samu Kytola <sakytola@xxxxxxxxxxxx>
- Date: Sun, 5 Nov 2000 22:12:35 +0200 (EET)
> Pitäisiköhän Liimatta Scotista, kun Elvistä kuuntelee --
> sovitukset voivat olla välillä kaltaisia,
> "liikkeissäsi hämärää / koreus niissä hämmentää".
> Mutta onhan Scotilla toki komeampi ääni (ja taustat,
> mikäli minulta kysytään), vai mitä Samu?
Ei, kyllä Liimatta ja Nollapiste voittavat Scottinkin, jos on pakko
vertailla eri maailmoja. Enemmän ylipäänsä miellyttää epäkesko,
tyylitajuinen ja esteettisesti soiva rockbändi kuin vyöryvät jouset ja
yökerhojazzahtavuus. Jälkimmäinenkin voi olla mainio, kuten Scottin
levyillä todistuu.
Tässä on jotain sanoin selittämätöntä. Ehkä Absoluuttinen Nollapiste
puhuttelee eri puolia minussa, Scott lähinnä sentimentaalista ja traagista
tunnepuolta. Molempien laulajien äänet kyllä värisyttävät, mutta jollain
tavalla kai eri tasoilla. Nollapisteen aikaansaama mielihyvä on ehkä
monipuolisempaa, käy eri vuorokaudenaikoihin, vetoaa älyyn ja
nokkeluudenkaipuuseenkin tunnepuolen ohella, kaikkiaan siis
kokonaisvaltaisempaa nannaa kuin Scott Walker. Scottia tulee kuunnella
harvemmin, kuitenkin harkitsematta ja impulsiivisesti, mahdollisesti
humalassa, yhtä lailla korostamaan kirpeää yksinäisyyttä kuin
aikaa tytön kanssa, pimeässä, kynttilänvalossa. Nollapiste on
käyttömusiikkia, tiskausmusiikkia, aamumusiikkia, mutta yhtä hyvin
haastavaa ja palkitsevaa kuuloke- tai soittajamusiikkia. Scott Walker on
varma täsmälääke, vetoaa aina suunnilleen samalla tavalla kunhan ei
kuuntele väärässä paikassa väärään aikaan. Nollapiste on yllättävä
runsaudensarvi; aina jotain uutta ja erilaista edellisiin
kuuntelukertoihin verrattuna.
Ollaan piru vie koko ajan kirjoitetun kielen voiman ja pätevyysalueen
ulkorajoilla. Siis parasta lopettaa.
"Wovon man nicht sprechen kann, darüber muB man schweigen"
-L.Wittgenstein
Samu