Re: [0-lista] Olosko harharetki?
- From: niko.peltonen@xxxxxxxxxxx
- Date: Fri, 13 Oct 2000 15:21:06 +0300 (EEST)
Ahaa, taas Olos-keskustelua... No, mielipiteeni ei
juurikaan ole muuttunut siitä, kun aiheesta viimeksi oli
puhetta, mutta voin toki ottaa kissan pöydälle uudestaan.
> Miksi astua Oloksen viitoittamalta tieltä? Totta on, että
> levy on Abson äänitteistä selvästi helpoin, mutta se ei
> samalla tarkoita sitä, että se olisi huono.
Olos ei ole ensinnäkään huono levy, ainoastaan Nollapisteen
mittapuulla monin paikoin melko tylsä. Toiseksikin, tämä
tylsyys ei johdu levyn oletetusta helppoudesta, vaan
kitaratiluttelusta, mieleenpainumattomista sävellyksistä,
liian ammattimaisesta meiningistä ja sanoituksista, joiden
visionäärisyys on pahimmillaan muuttunut jaaritteluksi,
jonka taustalta ei tee edes mieli etsiä syvällisiä
merkityksiä.
Tämä ei siis koske koko levyä, vaan ehkä noin puolta sen
biiseistä, pahimpina esimerkkeinä Tavan sinä pyhität, Tie
tomun suuntima ja Harhailua maastossa.
> Olos on askel Suljetulta eteenpäin, ei ehkä yhtä mahti-
> pontinen kuin Suljettu, mutta samaa suuntausta silti.
Tästä olen samaa mieltä. Suljetun tarina oli vaikuttava ja
musiikki kaikessa eeppisyydessään enimmäkseen erittäin
hienoa, mutta näin jälkikäteen ajatellen se oli kuitenkin
askel kohti Olosta. Sen jälkeen olisi kuitenkin pitänyt
edetä johonkin muuhun suuntaan. Oloksella on kehitetty
aivan vääriä Suljetun elementtejä: ei Nollapisteen pointti
ole mielestäni koskaan ollut soittotaidon esittelyssä.
Suljetun tarinallisuus on jotain, mikä jättää Oloksen
tekstit tyystin varjoonsa.
> Toki olen itsekin sitä mieltä, että progemeininkiä ei
> tulisi tyystin hukata. Tässä suhteessa puritanisteille
> Olos ei ehkä liikoja tarjoa. Mutta ei tätä vaikeutta ja
> moninaisuutta ole kokonaan hylätty. Olos ei ole tyhjä
> kaikesta merkityksestä. Sanoituksissahan Tommin kynä on
> yhä ollut terävänä.
Tämä progekysymys... Mitä se proge oikeastaan edes
tarkoittaa? Jos sillä tarkoitetaan Wigwamia ja Tasavallan
Presidenttiä - no, niitä bändejä olen kuullut vain vähän,
mutta kuulemani perusteella väittäisin, että nimenomaan
Olos on Nollapisteen levyistä lähimpänä tuollaista
meininkiä. Minua se ei innosta, enhän ymmärrä soittamisesta
tuon taivaallista.
Muovi, joka on kaikkien aikojen Nollapiste-suosikkini, ei
ole mitään progea. Sen biisithän ovat lyhyitä ja tiiviitä
popkappaleita lähes kauttaaltaan. Mielestäni se on varsin
helposti lähestyttävä levy, joskaan ei ehkä samassa määrin
kuin Simpukka-amppeli (josta myös pidän kovasti). Vielä
Muovin aikaan Nollapisteellä oli tapana tehdä
tarttuvuudessaan lähes naivistisia laulelmia, jotka sitten
nousivat toiseen potenssiin Liimatan verrattoman hämärien
tekstien ansiosta. Tokihan Muovi on selvästi "lukiolais-
henkinen" levy, jollaista ei enää vuonna 2000 olisi
voinutkaan Absolta syntyä, mutta ei aikuistumisen tarvitse
tarkoittaa tylsistymistä. Minusta Oloksen tekstit ovat
pitkälti sanahelinää. Ja jos on sanoituksena hyvä esimerkki
siitä, millaista tavaraa olisin kaivannut lisääkin.
Siinähän on helposti ymmärrettävä tarina, joka on kuitenkin
aiheensa ja näkökulmansa puolesta ainutlaatuinen, samoin
kuin huolella toteutettu. Nyt Liimatan symboliikka on monin
paikoin täysin kylmää ja luotaantyöntävää. Ei minua
inspiroi joistakin ruukuista ja neliöistä laulaminen, oli
taustalla vaikka miten nerokas idea tahansa: siinä ei ole
konkreettista tarttumapintaa, toisin kuin niinkin
absurdeissa alkuaikojen helmissä kuin Vuoto nieluun tai
Rarmos ybrehtar aina oli.
> Valajas Helkures ja Tonttirajat tarjoilevat aivan uusia
> piirteitä Nollapisteen musiikkiin,
Ne ovat kyllä hienoja, samoin kuin Ja jos, Kotiinpaluu ja
ennen kaikkea erinomainen Kalkin sammutus.
N