Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

Nollapiste Savonlinnassa 08.03.2000



Absoluuttinen Nollapiste
Tres Hombres, Savonlinna ke 08.03.2000

1. Valajas helkures
2. Mihin
3. Soita kotiin, Elvis
4. SYI II >
5. SYI III
6. Kalkin sammutus
7. Portaat
8. Sivulla jatkuu
9. Ajoratamaalaus
10. Kotiinpaluu, jotenkin
11. Silti
   Tommi: "Seuraavaa kappaletta emme ole esittäneet
   julkisesti vuoden 95 jälkeen."
12. Matkustajakoti Lintukoto
   Tommi: "Seuraavan kappaleen takia tulimme..."
13. Neljä ruukkua neliössä
    Yleisön edustaja: "Rarmos ybrehtar!" Tommi: "Kuten haluat."
14. Rarmos ybrehtar >
15. Enenerna > Rarmos ybrehtar
16. Raami (Tomi yrittää aloittaa lopuksi rumpusoolon,
    mutta Tommi spiikkaa päälle ja Tomi lopettaa:
    "Tähän väliin ehdottaisin kappaletta Joni palaa karrelle")
17. Joni palaa karrelle
18. Harhailua maastossa
E N C O R E T
19. Saatteeksi >
20. Käsitys mummoloista

Upea kiertueen avaus Absoilta, ja kuten settilistasta
arvaatte, niin hardcorefanit ja nauhakeräilijät eivät
voi kuin kusta hunajaa odottaessaan mitä tuleva kiertue
pitää sisällään, jos jo aluksi saadaan tällaista yllätys-
herkkua. Turha luulla että Abso olisi kypsynyt tylsäksi.
Muutama odotettu Olos-biisi jäi tulematta, mutta Valajas
helkuresista kuultiin maailmanensi-ilta. Oloksen aloittava
äänimaisema alkoi soida PA:sta ja Tomin, Akin ja Aaken trio
ilmestyi soittamaan biisin, joka toimi hyvin ilman koskettimiakin.

Keikan puoli tusinaa ekaa biisiä eivät tarjonneet varsinaisia
yllätyksiä, mutta Portaita oli jo sovitettu uudelleen. Siinä ei ollut
Neil Young -harppua, poljento oli paikoin varsin heavyä.

Ajoratamaalauksessa sama lystikäs välipuhe Eskeltä kuin
Turun Piin keikalla: "Kyllä minä olen tästä asiasta kiinnostunut,
antaa tulla vain."

Kotiinpaluussa lavan eteen ilmaantui kymmenkunta tanssijaa,
joista moni joraili melkein keikan loppuun. Ensimmäisen
kerran näin Abso-keikalla tällaista, tuntui jotenkin hienolta...
Vaikka en itse tanssikaan.

Matkustajakoti Lintukodossa olo oli sisälläin sellaista "ei jumalauta"
-tasoa. Tommi ei soittanut nokkahuilua vaan melodikaa. Kertosäe
oli rytmitetty ja "sävelletty" uudestaan. Hieno sovitus! Toivottavasti
säilyy setissä että kuulette muutkin tämä yllätysvalinnan.

Ruukun "ihan tosissaan lausutusta" alkuspiikistä voi arvailla että
biisi merkitsee Tommillekin paljon. Pidin Ruukusta ensikuulemalla
Lappeenrannassa viime syksynä, nyt se alkaa olla Oloksen
suosikkejani. Upea teksti, josta Samu Kylän väläyttämä
tulkintamahdollisuus on hyvin lupaava. Väittäisin itsekin
että Siltin ohella se on kryptisintä mutta jonkin-oivalluksen-
jälkeen antoisinta ihmissuhde-seksuaalisuus-Absoa.

Rarmosiin oli piilotettu todellinen killeri. Kun hihat-välike
alkoi, Tommi ilmoitti bändille, että ruvetaanpa soittamaan
Enenernaa, antoi pojille hetken miettimisaikaa miten
biisi menee ja laski biisin alkuun. En tiedä oliko homma
harjoiteltu, mutta bändi sai biisin hyvin kiinni. Ilme Aaken
kasvoilla oli todella veikeä, joten voipa olla, että kyseessä
oli yllätys Absoillekin. Biisiä vedettiin yksi A-osa ja yksi kertsi,
jonka jälkeen Abso palasi Rarmosin hihat-jammailuun ja
sitten takaisin itse biisiin. Fantastinen Abso-hetki.

Raamin jälkeinen Joni oli ilmeisesti bändille taas yllätys-
poikkeama enneltasovitusta settilistasta.
Tommin piti katsella Tomia aika tovi ennen kuin tämä
suostui rummuttamaan biisin alkuun. Epäilenpä
että Enenerna herätti Tommin pre-levytysura-nostalgiat.
Joni oli selvästi treenattu, sen A-osa kulki Eläkeläiset-
tyyliin humppana ja kertsi Korkalovaara-heavynä.

Keikan loppu meni varmasti kotiin- ja eteenpäin,
vaikka olisin toivonut vielä paria encorea, niin hyvin
tunnelma oli rakentunut. Keikan pituudeksi jäi vain
70 minuuttia, mikä tuntuu vähältä, kun YUP:kin on
jo siirtynyt "yli 100 minuutin keikkoja tekevien sarjaan".
Kyllä Absolla materiaalia ja biisejä jo riittäisi.
Ehkä kiertueen loppupuolella setit pitenevät....

Tres Hombres ei ollut täynnä, mutta bändi oli hyvässä
vireessä ja tämä oli kyllä näkemistäni Abso-keikoista
yksi parhaita. Ainoat miinukset liian matalalle miksatuista
vokaaleista ja ylitaiteellisesta violetista valaistuksesta, joka
jätti soittajien kasvot pimeiksi. Kuulun siihen vanhanaikaiseen
koulukuntaan, jonka mukaan soittajien ilmeet pitää nähdä
keikalla ja sanoista saada selvä (vaikka ne osaisi ulkoakin).

Kuopion keikalle pääsevät, pitäkää varanne!
Jos kaikki menee nappiin niin olette perjantaina
tällä listalla yhtä euforisia kuin minä nyt. Jos upeaan
Olokseen tyytymättömät ruikuttajat jättävät 2000-vuoden
live-Abson väliin, niin huonosti ovat asiat...

Suonna