Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

Re: [0-lista] Olos: ensivaikutelmia

> > kritiikkiä, ennen kuin lista tulvahtaa puolilleen kirkas-
> > otsaisia ylistysviestejä fanaatikoilta.
> Eipä tällä listalla mielestäni ole koskaan sokeita kirkasotsia näkynyt.
> Katsotaan nyt sitten kun näitä uuden levyn arvioita tulee, että miten käy

Niin, minulle jäi vain jotenkin mieleen listallaoloni alkuajoilta, kun joku
mainitsi vuosiäänestysten olevan taas käynnissä ja että "mehän kaikki
tiedämme, mitä äänestää". Ehkä se oli huumoria, mutta minusta Suljettu ei
ollut lähellekään viime vuoden parasta levyä... Itsehän en ole millään
lailla taipuvainen faniuteen ja hillittömään kiihkoiluun minkään asian
puolesta, joten minua hieman hämää se, että mitään kovin merkittävää
kritiikkiä mitään Nollapisteeseen liittyvää kohtaan en ole ainakaan näiden
kolmen kuukauden aikana havainnut. Mikään ja kukaan ei ole täydellinen.

> Täytyy kyllä sanoa, että synkopoitua "groovea" on suhteellisen paljon.
> Livenä tämä saattaa olla aika nannaa, kun biiseihin saadaan enemmän räkää.

Ainakaan Suljetun vastaavat kappaleet eivät ole koskaan toimineet livenä
sen paremmin - Nollapisteen keikoilla käyminen on muutenkin aika 
turhauttavaa nykyään, tuntuu typerältä käydä katsomassa yhtyettä, jos
suurin osa ajasta tulee mietittyä, että soittaisivatpa seuraavaksi jonkin
vanhan klassikon. (Ns. Kauko Röyhkä -ilmiö; tosin Kaukon kohdalla tämä
ilmenee aika monenteen potenssiin korotettuna jo nykyään, varsinkin kun
mies ei edes soita niitä klassikoitaan.)

> Soundimaailman on enemmän "täynnä" kuin aikaisemmin. Kosketinarsenaalin on
> aavistuksen verran päivittynyt modernimpaan suuntaan, ja paikoin
> kosketinsoittimien matot täyttävät maisemaa. Mielestäni hyvä juttu.

No, päätösbiisissä on hieno soundimaailma, ja siinähän noita koskettimia on.
Mutta tässä suhteessa minäkin edustan Wigwam-koulukuntaa, ei mikään moderni
vehje saa aikaan niin hienoa ääntä kuin wanha kunnon Hammond.

> Ja mitä tulee kitarasooloihin, niin niitä on ehkä eniten koskaan, jos nyt
> Jerkusen rekka-sooloja ei lasketa ;-)

Eivätkä ne tokikaan ole lajissaan huonoja, mutta kitarasoolo on toisaalta
eräs rockmusiikin vihoviimeisimmistä lieveilmiöistä.

> > Kaikki Wigwam-fanit tosin ovat varmasti innoissaan, mutta
> > minähän en koskaan pitänyt Nollapisteestä siksi että se oli
> > progea, vaan siksi että se oli poppia - ja hulluutta.
> Mutta progehan oli aikoinaan pop-musiikkia ....
> ... no tästäkin voidaan varmaan vääntää pitkästikin ;-)

Jos popilla tarkoitetaan populääriä, niin varmasti, mutta muuten en kyllä
onnistu vääntelemään asioita niin pahasti, että saisin tuohon väitteeseen
tolkkua... Minulle Kassi kauniita silmiä on aina ollut prototyyppinen Abso-
biisi: yksinkertainen, tarttuva, kulkeva ja absurdi. Periaatteessa samaan
muottiin valettuja biisejä ovat niin Jerkunen kuin Muovikin puolillaan, ja
ne laajemmat teokset ynnä muut kokeilut toimivat sitten miellyttävänä
vastapainona tälle. Simpukka-amppelilla oli jo erilainen soundi, mutta
kuitenkin useimmat kappaleet olivat selkeitä ja iskeviä. Se on hyvä levy.

Nykyään Nollapisteellä on hyvin vähän sellaisia "hitti"-tyyppisiä biisejä,
ja nekin harvat on soitettu niin raskaskätisesti, että tulee vähän
ahdistunut olo. Kotiinpaluu on hyvä kappale, mutta Saatteeksihan oli sama
juttu paljon hengittävämmin toteutettuna.

> > Olokselta hulluus on kaukana, levyhän on, herran jumala,
> > harkitun ja hiotun kuuloinen.
> Eivät aiemmatkaan levyt mielestäni mitenkään mutulla tehtyjä ole, että
> kyllä varmasti kaikki sävyt ja yksityiskohdat ovat tarkkaan mietittyjä.

Toki. Mutta mielestäni ne eivät kuulosta siltä. Ja ajatellaanpa Muovia: 23
kappaletta on noin vain räiskäisty ceedeelle, joukossa kaiken maailman
sekoilua ja minuutin pätkiä. Absurdia, ihmeellistä ja kerrassaan 
viehättävää. Ei Olos ole lainkaan samanlainen levy. Se kuulostaa siltä kuin
jokaista biisiä olisi hiottu kokonaisuuden osaksi, mutta kuitenkaan levy ei
ole läheskään yhtä tiivis kokonaisuus kuin Muovi.

> Erityisen hieno on mielestäni "Käsitys mummoloista".
> Kappale rakentuu niin hienosti, ja rudimentti-koukku on maukas. Kertsi on
> tosin ei-niin-täydellinen, mutta se annettakoon anteeksi.

Äh, kertosäehän on ainoa hyvä asia siinä kappaleessa: Eskelinen tosin on
harvinaisen väritön laulaja, mutta ainakin se tarttuu kalloon.

> > Ja Liimatan tekstit, onko niistä muka enää mitään
> > sanottavaa? Muodollisesti pätevää tavaraa, tottahan toki,
> > mutta en minä näistä mitään visioita saa.
> On tietysti jokaisen henkilökohtainen asia millaisia visioita saa/pitäisi
> saada, mutta mielestäni Liimatan lyriikat ovat nyt parhaimmillaan. Myös
> tälläinen vähemmän lyriikkaorientoinut ihminen saa jekun nurkasta kiinni
> sanojen kuitenkin edelleen ollessa kaukana mainstreamista ja kartellessa
> itsestäänselvyyksiä.

No niinpä niin ja nimenomaan. Minä, epämusikaalisena mutta äärimmäisen
kirjallisena ihmisenä, kuuntelen hyvinkin usein musiikkia periaatteessa
lyriikkalähtöisesti. Enkä välttämättä pidä siitä, että asioita sanotaan
kierrellen ja kaarrellen, mutta Liimatta muodostaa tässä jonkinlaisen
poikkeuksen, sillä mies tuntuu sitä vaisummalta, mitä ymmärrettävämpiä
tekstejä hän yrittää kirjoittaa. Toisaalta vanhoja Liimatta-sanoituksia ei
pidä yrittääkään ymmärtää. Monissakaan niistä biiseistä ei välttämättä ole
mitään sellaista punaista lankaa, joka aukenisi kenellekään jotain kaveri-
piiriä lukuun ottamatta. Mutta visioilla tarkoitinkin sitä, että kun noissa
sanoituksissa kuitenkin on yksittäisiä koukkuja, yhtymäkohtia ja 
kaikenlaisia puolihuomaamattomia tarttumapintoja, niin niiden kuunteleminen
ei-analyyttisesti vie aivan uuteen maailmaan, tai itse asiassa tähän
meidän maailmaamme, joka on vain piirretty uudestaan surrealististen
silmälasien läpi.

> > Itsehän olen
> > aina halveksinut niitä tyyppejä, jotka itkevät keikan
> > jälkeen Tavastian nurkkapöydässä, kuinka YUP tai CMX ei
> > ole enää niin ja niin moneen vuoteen tehnyt mitään
> > kuuntelemisen arvoista.
> Eikä Ultra Bra! ;-)
> Sain jokin aika sitten kuultavakseni yhtyeen viiden vuoden takaisen(?)
> Houkutusten kiihottava maku-ep:n, ja sehän on aivan pirun hyvä!
> Uudempi kama onkin sitten jotain pyöröovia ja jäätelöautoja...

No, en ole tuota ep:tä kuullut, mutta on totta, että Vapaaherran elämää on
ainoa Ultra Bra -albumi, jota on jaksanut kuunnella ensimmäisen kuukauden
jälkeenkin. Sen mahtipontinen soundi viehättää minua. Ei silti, on 
Kaliforniallakin hetkensä, vaikka tuo Jäätelöauto ei kyllä niihin
lukeudukaan.

> Mielestäni "rockbändiys" ei ole mikään negatiivinen asia. Onhan bändi sen
> verran tyylitietoinen, että kliseisiin en sen usko koskaan sortuvan.

Jos kliseillä tarkoitetaan autoista ja naisista laulamista, niin tuskinpa
sortuvatkaan. Mutta onhan tässä maassa rockbändejä jo ennestään, hienoja
yhtyeitä, jotka tekevät hyvin tuotettua ja viimeisteltyä rockmusiikkia. 
Joukkoon mahtuisi myös sellainen Nollapiste, joka ei suhtaudu tekemisiinsä
noin vakavasti. Sellainen vanhan Peitsamon tapainen ennalta-arvaamaton ja
periaatteessa kaikkia rockin sääntöjä rikkova kummajainen. Nykyinen 
Nollapiste ei vain ole sellainen, se on näköjään päättänyt ryhtyä 
rockbändiksi muiden joukossa. Kriitikot epäilemättä tykkäävät.

> live-esitykset ovat puolet Nollapistettä, ja vasta keikoilla biisit
> pääsevät oikeastaan oikeuksiinsa, kun soitto on rehellistä ja ilmavaa.

Nykyiseen materiaaliin tuo voi päteäkin, mutta vaikka keikoilla onkin aina
hauska kuulla Muovin biisejä, niin ihan yhtä hienoilta ne kuulostavat
levyltä kuunneltunakin, ja se on mielestäni vain positiivinen asia. Täytyy
muistaa, että Nollapisteen lähtökohdat eivät todellakaan ole olleet siinä
klassisessa "parasta on soittaa elävän yleisön edessä" -asenteessa. Jostain
Jerkusen aikaisista haastatteluistakin käy aika hyvin ilmi, että livesoiton
varmuus on nimenomaan myöhempää Nollapistettä koskeva piirre (vaikka mistäs
minä tiedän, en ole nähnyt bändiä livenä ennen Amppelin julkaisukiertuetta).

> Ja mitä tulee rovaniemeläisyyden kadottamiseen, niin minä en ole sitä
> rovaniemeläisyyttä aiemmilla levyillä musiikista kuullut, mutta uudella
> levyllä on kyllä paikoin niin tikanmäkeläispohjoliaanisen sinivalkoinen
> tunnelma, että on perkeleen hienoa olla suomalainen!

No, Olos sijaitsee joitakin satoja kilometrejä Rovaniemeltä pohjoiseen...
Minun kotikaupungissani ei ole tuulia eikä tuntureita. Tarkoitin kuitenkin
lähinnä lyriikkapuolta. Vanhojen Nollapiste-tekstien läpi on helppo lukea
sellainen elämäntapa, joka minunkin menneisyydestäni löytyy - joukko
lievästi omituisia lukiolaispoikia viettää aikaa yhdessä ja keksii kaikkea
omituista, ja pieninkin yksityiskohta voi yhtäkkiä avautua sisältämään
mitä surrealistisimpia ulottuvuuksia. Voi olla, että rovaniemeläisyys on
vain minun pääni sisässä: koska olen itse viettänyt tuollaista elämää juuri
Rovaniemellä, yhdistän sen ko. kaupunkiin. Toisaalta ainakin Muovilla on
ihan helvetisti viittauksia Rovaniemen maantieteellisiin detaljeihin ja
kaikkeen tuollaiseen, puhumattakaan siitä ahkerasti viljellystä murre-
sanastosta.

N







 ------------------------------------------------------------------------
>
>
>