TOP 5
- From: "Toni Suominen" <tono@xxxxxxxx>
- Date: Sat, 29 Jan 2000 11:56:50 +0200 (EET)
Ville Paukkonen kirjoitti:
>Kylla minusta Relayerin B-puoli ei havia tippaakaan Gates of
>Deliriumille. Sound Chaserissa on niin paljon kuultavaa ja >Andersonin
>laulajanuran sykahdyttavin nuotti kuullaan sakeen "and to know >that tempo
>will continue lost in trance" sanassa 'lost' ;) Tietyssa >mielentilassa
>valtava kappale. Ja To Be Overin viimeiset pari minuuttia ovat >taydellinen
>kliimaksi hienolle levylle.
Sound Chaser ja To Be Over ovat toki hyviä biisejä, mutta The Gates Of Delirium on vain NIIN PALJON parempi. Onhan Deliriumissa ehkäpä koko progehistorian kovin instrumentaalihyystö-osa ajassa n. 8:03-15:00, josta se jälkimmäinen teema-osio ehkäpä myös mahtipontisimpia mitä on koskaan ollut. Sellainen osa joka on varmasti soitettu niin hampaat irvessä ja hikipäissään kun vaan pystyy. Jos Relayerillä olisi Deliriumin tilalla Close To The Edge, niin silloin en varmaan edes voisi kuunnella kahta viimeistä biisiä koska CTTE peittoaisi ne pahasti. Onneksi CTTE-levyllä ne kaksi muuta biisiä ovat lähes yhtä hyviä kuin nimikkobiisi. Mutta korostan vielä, Relayerin B-puoli ei missään nimessä ole huono, se on vaan löysempi ja huonomPI kuin A-puoli.
>Relayerilla Yes tutki kerrankin 'pimeaa
>puoltaan' kunnolla; ainakin itseani on Yesin tuotannossa usein >hairinnyt
>se, etta siina on liikaa kaunista ja liian vahan rumaa kun taas
>Relayerilla on kontrastit kunnossa. Toki myos Close to the Edge >-biisissa.
Olet oikeassa. Relayerin biisit (ainakin The Gates Of Delirium) ja Close To The Edge ovat Yessin "saatanallisimmat", rankimmat kappaleet. Minulla on sellainen kuva että, Jon Anderson on pitänyt itseään jonkinlaisena progen enkelinä. Andersonin ääni, pukeutumistyyli ja sävellykset ovat olleet kautta aikojen hieman "enkelimäisiä", kaksi ensimmäistä piirrettä ovat mielestäni myös vähän hintahtaviakin. Ei saisi kyllä sanoa tuollaista, Andersonhan on loppujen lopuksi äärimmäisen kova äijä.
Toni Suominen
tono@xxxxxxxx