Absoluuttinen Nollapiste > Muut > Nollalista-arkisto

ole kotona tahdon halata, Davea

> verran että "kotiinpaluu,jotenkin" kuulosti kyllä niin hyvältä livenä ja 
> odotin kovasti tätä sinkkua.

Livenä tuo melkein toimikin paremmin kuin sinkulla. Biisi on jotenkin
liian täyteen soitettu. Jöötiä, sanoisin. Ei mitään erottelevuutta ja
soittimet on todella epämääräisesti stereokuvassa (jos nyt hieman hifin
puolella käydään ;-)
Kappaleeseen oli muuten marraskuisen Tampereen keikan jälkeen tullut yksi,
ostikossa mainittu, väliosa.

> ensikuuleman pitää aina tehdä 
> kuulokkeilla...mutta oh abso ei anään niin toiminutkaan! kuuntelin sinkun 
> n.10 kertaa putkeen ja vasta sitten se alkoi tuntua hyvältä. uuden levyn 
> linja taitaa olla se että on keikoilla on jotain mikä pitää mielenkiintoa 
> yllä...siis yksinkertaisia biisuja joita voi sitten väännellä ja muunnella. 

Tämä piirre on alkanut minua Nollapisteessä viehättää: biisit elävät
kiitettävän paljon keikkojen välillä, mikä on hienoa.

> "ei syttynyt,mies hymähtää" on kummaa 
> "elokuvamusiikkia"...popilta tämä sinkku kyllä kuulostaa kun liimatta 
> ("yrittää") laulaakin.

Tästä biisistä en kyllä tykkää yhtään. Kuulostaa kahdeksankymmentäluvun
alun uuden aallon meiningiltä, negatiivisimmassa mahdollisessa mielessä.
Tylsää junkkausta.


Daveakin kävin eilen katsomassa, ja hieman väsyttää tämä koululaisen
elämä. Bändi oli ilmeisesti jokseenkin uudistunut, kahta kitaraa ei ollut,
vaan joku heebo soitteli saksofonia ja tamburiinia.
Basisti oli kyllä aika erikoinen tapaus. Näytti Mitja Tuuralan
kaksoisolennolta, ja soitti bassoa kontrabasso tyyliin niin, että
olkahihna kulki jalkojen välistä. Pieni ja hento otteessa mies veteli
nauhattomasta bassosta sointuja huiluäänillä, mikä oli aika hieno
oivalluus, ja tuki Daven laulua hienosti.
Musa kulki ihan jees. Laulua oli aivan mielettömästi, ja se toi ihan uutta
aspektia Lindholmin biiseihin. Vanhoja kappaleita olisi kyllä saanut
enempi soittaa, vaan kai sitä kolmesskymmenessä vuodessa niihinkin
leipääntyy.