Aake & Crimso
- From: Tero Valkonen <tvalkone@xxxxxxxxxxxxxxx
- Date: Sat, 10 Jul 1999 16:23:46 +0300 (EET DST)
Joku kritisoi pari päivää sitten Aakea, joten minun on pakko ryhtyä
puolustuspuuhiin, eritoten kun ko. henkilö (nimeä en jaksa muistaa
ja Digestin ehdin jo dellata) totesi, että "Ehdokkaat on, ja tulee
aina olemaan, Aaken paras biisi." Tämä oli hyvin mielenkiintoinen
lause. Minkälaisia biisejä Aake tulevaisuudessa sitten tekee? Ilmei-
sesti tämä on ko. kriitikon tiedossa - muutenhan väittämä olisi täy-
sin absurdi. Minä pidän Aaken biiseistä paljonkin, ja Joutomaan rivi
"lumi peittää postilaatikon" on Suljetun koskettavimpia. Täysin neut-
raali lause, joka pitää sisällään maailman pysähtyneisyyden ja sen,
että kukaan ei ota yhteyttä isään ja poikaan.
Mika Petterin King Crimson -levy on, kuten muutamat jo ehtivät valis-
taa, Three Of A Perfect Pair, eli 80-luvun kokoonpanon kolmas ja vii-
meinen levy. Ei erityisen merkittävä - itse asiassa samaa keskiverto-
kastia kuin Lizard, Islands ja In The Wake Of Poseidon. Nimibiisi on
minusta hieno, samoin kuin Industry, joka on ahdistavimpia koskaan
kuulemiani sävelmiä. Larks' Tongues In Aspic III -biisin kitaraintroa
suosittelen kaikille listan kitaristeille harjoitukselliseksi välipa-
laksi. Ai juu, minä muuten ehdotin kerran bändissä, että soitettaisiin
Three Of A Perfect Pair. "Vitut soitetaan", sanoivat kitaristit.
Nyt kun King Crimson taas nostettiin tapetille, en malta olla mainos-
tamatta äskettäin ilmestynyttä tuplaliveä CIRKUS - The Young Person's
Guide To King Crimson (Live). Tässä on nyt kaikille paras mahdollinen
ensiaskel yhtyeen maailmaan: kokoelma sisältää näytteitä lähes (yksi
puuttuu) kaikilta orkesterin 30 vuoden taipaleen kokoonpanoilta, ja kun
yleisesti on tiedossa että KC on aina ollut parempi live- kuin studio-
bändi, syytä suositteluun on kahta enemmän. Löytyy kaikista hyvin va-
rustetuista levykaupoista. Bändin materiaali on vaihdellut vuosikymmen-
ten kuluessa niin rajusti, että mitään studiolevyä on vaikea suositella
alkupaloiksi, mutta Cirkukselta voi ainakin katsella, mihin suuntaan omat
mieltymykset vievät. (Jostain syystä muuten koko paketin huonoin biisi,
Dinosaur, on pistetty ensimmäiseksi. Outoa.)
Ja Heikki Kovalaisen rytmipohdintaan vielä pieni rockantropologinen (hah!)
lisäys: rytmihän on miljoona kertaa vanhempi keksintö kuin melodia. Rytmi
on elämä, melodia on mauste. Olipas pateettisesti sanottu.