Muinaisten patoutumien likvidaatio
- From: "Heikki Kovalainen" <hkovalai@xxxxxxxxxxxx
- Date: Thu, 8 Jul 1999 21:14:49 +0300
alephh:
> >> itse pidän kokonaisuuksista, sikäli en jaksa innostua
> >> siitä että laulaja vaihtuu kesken levyn, hyvää tai huonoa
> >> biisiä varten...
Aakea ei olekaan täällä vielä ääneen kritisoitu. Minäpä kritisoin:
Aake on perseestä! Ehdokkaat on ja tulee aina olemaan Aaken paras
biisi! Jos polttaisin itselleni oman kopion Suljetusta, olisi siinä
Joutomaan tilalla Yhteistä Väliseinä. Bassossa mies hyvä. Lyriikassa
kaikkein huonoin.
Pohdimmekin tätä erään ystävän kanssa, nimittäin, että kaikesta
valmiudestaan ja täydellisyydestään huolimatta Suljettu ei ole
kuitenkaan niin YHTENÄINEN levy kuin Muovi tai jopa Neulainen
Jerkunen. Sävelten edetessä enemmän intuitiiivisesti ja improvisoiden
levylle tulee hyvinkin jouheva kuunneltavuusaste, kuten Muovilla ja
Jerkusella. Suljetulla eräät biisit (esim. Täällä on joku ja
Esinekeräilyn hitaus) kuulostavat musiikillisesti niin valmiiksi
pureskelluilta (= tuotetuilta), että niitä on vaikea istuttaa
saumattomasti osaksi suurempaa kokonaisuutta. Siis musiikillisesti --
ei toki teemallisesti.
> levyjen pitää olla kokonaisuuksia (sama laulaja ...),
> biisien sanoitukset saisivat olla täysin
> irrationaalisia... sitten voisin olla tyytyväinen :-)
Tämä on hyvä pointti. Mielestäni sama asia kuin että "teokseen ei
tarvitse laittaa teemaa: se tulee sinne itsestään". Eli Tommin ei
tarvitse pelätä, että jos sana X ei ole ennustettavassa suhteessa
sanaan C, ei tämä tarkoita, että tavaran kuuntelu olisi pelkän
sanahelinän kuuntelua. Keksikääpä minulle yksinkertaisesti joku
(mieluummin suomalainen) muusikko, jonka lyriikat olisivat
yksinkertaisesti LIIAN sekavia. Otan hänestä olan takaa selvää.
> esim muovilla on sopivan pointitonta sanailua
Tämä on erityisen mielenkiintoisesti sanottu. Miten hyvin "pointiton
sanailu" tukeekaan AN:n musiikin leppoisuutta! Sellaista musiikkia on
vapauttava kuunnella, jossa ei yritetä sanoa mitään. Kuten
esimerkiksi että "totuuden liekeissä minä kierin". Toisaalta
pointittomuus on elämänläheisyyttä, konkreettisuutta, sillä -- jos
nyt ei Herra Elämä itse -- niin ainakin aistihavaintomme ovat
useimmiten pitkälti pointittomia. Eli joo, kuuset heiluu, tuolla on
limsapullo, kävelin äsken sukkasillaan asfaltilla. Yrittämällä
kirjoittaa mahdollisimman pointitonta lyriikkaa mahdollisimman
lyhyillä virkeillä pääsee systemaattisesti lähelle Liimatan
lyriikan kaltaista lyriikkaa.
> kyse on tietenkin siitä miten ihminen näkee ja kokee sanan
> "tarina"...
> nih, "aito erilainen", mitä se on ... siitä että mitä on
> helpompi säveltää voi olla niin monta mieltä että...
> koska jokainen maailman ihminen näkee jokaisen sanan
> täysin oman kokomuksensa läpi, on mistään aiheesta
> oikeastaan täysin turha keskustella, mutta...
Minua raapii tällainen äärirelativismi, jota täällä listalla välillä
vaalitaan. Kyse ei todellisuudessa juuri koskaan ole siitä, miten
ihminen näkee ja kokee sanan "tarina" -- ei varsinkaan
kirjallisuuden (tai Tommin sanojen) tutkimuksessa. Miten sinä näet
sanan "todellisuus"? Mitä on kirjallisuudentutkimus? Ole
vastaamatta. Voimme aina MUUTTAA toisten käsityksiä sanasta "tarina"
kertomalla heille omistamme, vaikka lähtökohdat vaikuttaisivat kuinka
erilaisilta. Eikä silloin koskaan käy niin, että kaikki ajautuvat
ajattelemaan asioita enemmän ja enemmän omalla tavallaan, ellei
siihen tietoisesti pyritä. Pojat!
Mitä tarkoittaa "kana"?
> HK> nollapisteen uudet levyt koskettavat aivan eri tavalla,
> HK> jopa pelottavalla tavalla. tähän vaikuttaa tommin ontto
> HK> ääni ja bändin surullinen soundi, ja ennen kaikkea
> HK> tommin pelottava mielikuvitus.
>
> ?
>
> ?
>
> ?
>
> anteeksi, pelottava?
>
> voitteko mitenkään tarkentaa? :-)
Minusta on pelottavaa, kun joku ihminen todella syventyy omiin
unikuviinsa ja alitajuntoihinsa. Siis myönteisessä mielessä
pelottavaa. Jännittävää. Varsinkin kun uskaltaa reaaliajassa kuvailla
minkälaisia kuvia unikuvastossa vilisee, ja antaa kuville vapaudet
elää omia elämiään. Eli paikallinen nimikauhu tulee ellei maissi
lopu.
> eikös sekin ole kaavaan kangistuminen, jos rikkoo samalla
> kaavalla koko ajan kaavoihin kangistumista? ;-]
No, onhan se, mutta tätä nyt Nollapiste ei tee. Päinvastoin: minusta
itse haluaisit heidän tekevän niin sen sijaan, että he siirtyisivät
muovilta suljetummille linjoille.
Heikki
P.S. tutustuin listan painostuksesta orkesteriin nimeltä king
crimson. sanon kuulemani perusteella, ettei ole eroa lapsellisen ja
koskettava melodian välillä. ilman rytmiä ei voi olla koskettava sen
helpommin kuin ilman melodiatakaan. kaikessa kimuranttiudessaan
yllättävän kiihottavaa musiikkia.