Vs: [nollalista] Karmiininpunainen kuningas
- From: "Toni Suominen" <tono@xxxxxxxxx
- Date: Mon, 14 Jun 1999 17:31:04 +0300
Tero Valkonen kirjoitteli:
>Minusta parasta Crimsonia ovat nimenomaan 80-luvun kaksi >ekaa levya,
>Discipline ja Beat. Itse asiassa ne ovat osapuilleen parasta >koskaan
>kuulemaani musiikkia - ei niin, etta ne olisivat parempaa kuin >kaikki
>muu, vaan niin, etta yli ei ole moni mennyt. 80-luvun "new wave"->Crimsonilla
>on lahiymparistossani paljon, paljon ihailijoita. Tuon kauden >rytmiikka
>on jotain ainutlaatuista popmusiikissa.
Rytmiikkako ainutlaatuista! Ei minusta. Miljardissa 80-luvun Crimsonin biisissä tahtilaji oli 7/8, ei kovinkaan erikoista.
Muutamat polyrytmi-kikat joissain biiseissä kuulostavat hienoilta, mutta ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia; Kitarat ja bassot likkuvat enimmäkseen tahtilajeissa 7/8, 3/4 ja 5/4 ja tähän rummuilla soitetaan vaan jotain tylsähköä 4/4 biittiä. Kyllähän enemmän erikoisia rytmityksiä löytyi 70-luvun Crimsonista, mm. biisit Larks´ tongues in aspic I ja II, Fracture, Lament jne. Olen itse rumpali ja biisien erikoisuuden voi huomata siitä, että joitain 70-luvun (ja myöskään 90-luvun) biisejä en vieläkään, monen vuoden harjoittelun jälken saa soitettua puhtaasti, kun taas 80-luvun biitit taittuvat helposti 10 minuutin treenauksen jälkeen.
Että näin...
Toni Suominen
tono@xxxxxxxx