kilpailu / Suojasivu-tulkinta
- From: Suonna Kononen <suonna.kononen@xxxxxxxxxxxxxxx
- Date: Tue, 25 May 1999 09:52:17 +0300
Koska Abson paras kohta -kilpailu ei ole herättänyt suurempia
intohimoja, mutta ainoa vastaaja johti oikean vastauksen hämmästyttävää
harrastuneisuutta osoittavalla tavalla, niin julistan Villen voittajaksi.
Absoluuttisen Nollapisteen paras koskaan tekemä kohta bändin itsensä
äsken Jyväskylässä antaman kommentin mukaan on Suojasivun
loppunosto Tomin rumpufillistä ja "kivet sanoosta" alkaen. Tämän
"stadion-kohdan" takia Suojasivu kuulemma soitetaan melkein aina.
Liimatan mukaan hän unelmoi myös joskus sellaisesta, että oltaisiin
lavalla ja Savu meihin:in lopetus kestäisi puoli tuntia.
Olen itse aina pitänyt Suojasivusta ylvään lopetuksen takia. En ole aiemmin
purkanut tekstiä kovin tarkasti, mutta kun bändi itse biisistä pitää, niin
täytyyhän siinä olla jotain muutakin kuin koskettava melodia.
Usva #1 -pienlehden laajassa Muovi-haastattelussa sivutaan Suojasivua.
Jani Viitanen oli kysynyt bändiltä, onko biisi luonnonsuojeluaiheinen tuon
tekoallas-homman takia. Liimatta oli kommentoinut, että ei varsinaisesti.
Sen kummemmin hän ei kuitenkaan tematiikkaa selvittänyt.
Ja eittämättä luonnonsuojeluaihe antaisi hieman laihan tulkinnan.
Keksin tämän eilen. Avainrivi on "olen tyhjenemään päin". Artisti on siis
lähde, josta luovuus virtaa. "Tekoallas" on tästä johdettu hauska sanaleikki:
musiikin tekijän teot kootaan levy-nimiseen altaaseen. "Tekoaltaasta nousee
latvoja" voisi kertoa siitä, että tuotannossa on huippuja, tai siitä, että
fiktiiviset biisit eivät aina voi peittää kaikkea tosiolevaista.
Vesi on biisissä muutenkin merkittävässä roolissa. "Tulva on katkonut tien"
kertoo siitä, että luovuus ei ole aina kanavoitavissa. "Kassu", keikkaversioissa
monesti "kasetti", siis tekijän musiikki, löytää tiensä perille kun löytää.
"Laiturin alta löytyy myöhemmin jotain arkaa" on ihan tyypillistä paranoiaa
siitä, että joku tonkii liikaa tekijää tekstistä, löytää sieltä jotain, mitä
tekijä ei itse haluaisi myöntää.
"Ylätien mies" on vastapari tekstin empivälle minälle. Hänelle vesielementti
ja siitä kirjoittaminen on aivan luontevaa. "Ylätien mies" voisi olla pidemmälle
taiteenteossa ehtinyt, "ylemmällä tasolla" oleva henkilö. Mieleeni tulee
esimerkiksi Juice, joka kirjoittaa paljon kolumneja.
"Puhun liikaa koska en löydä sanoja" - edelleen silkkaa taiteenteon
hankaluuden problematiikkaa.
"Kiitän paidasta mistä ei mene pää." Pistämme artisteja usein karsinoihin.
Sovitamme heidän yllemme jonkun aiemman manttelia. Paitavertaus
viittaa mielestäni juuri tähän: laulun minä ei viihdy siinä pienen lapsen
paidassa, johon olemme hänet pukeneet.
"Myöhemmin mainoskuulakynät sotkee kädet." Ei kannata sotkeutua
kaupallisuuteen. Halvat ratkaisut johtavat huonoihin lopputuloksiin.
Sponsoreita ei tarvita.
"Älä koskaan jätä jalkapalloa." Tämä on rohkein tulkintani. Tiedän, että
Liimatta on kova (suorastaan vaativa siinä mielessä, ettei kelpuuta
miehen huonoja biisejä) Juice-fani. Hän on takuulla lukenut Juicen hienon
päiväkirjan Kuka murhasi rock'n'roll -tähden. On 70-luku, ja Juice
kertoo, kuinka hän harrastaa jalkapallon pelaamista muiden musikanttien
kanssa. Arvannemme, ettei Juice ole pelannut jalkapalloa 80-luvulta
lähtien. Samalla levyt ovat huonontuneet... En uskaltaisi ottaa itsekään
tätä Juice-hommaa vakavasti, ellei tuota Ylätien miestä voisi johtaa
häneen. Doublechecking. ;-)
"Kivet sanoo: tässoli ennem meri. - Taisi olla syvää tuolla päin."
Puhutaan usein "syvästä biisistä", luovuuden kuivumisesta, kivikoista
vaikeuksina ym. TL luo näistä kielikuvista tuoreita ja monisyisiä.
"Hän kysyi puolestamme" -kohta on hauska psykologinen oivallus:
lapsena jännitti joskus kauheasti kysyä joltain jotain. Suojasivun
kontekstissa haastatteleminen voisi viitata taiteilijoiden haastattelemiseen,
siihen, että emme rohkene luoda omia tulkintoja, vaan menemme
taiteilijoiden ja lehtimiesten mukana. ;-)
Talo kuvaa kirjallisena symbolina usein minuutta, parisuhdetta tms.
Suljetultahan tämän tiedämme: liikuteltava talo vie ajatukset muutenkin
epästabiiliin uusperheeseen.
Suojasivussa ei ole edes taloa, vaan teltta. Taiteilija on kuin retkellä
erämaassa:
hänen elämänsä ei ole vakaata. Rivi "oliko teltan vetoketju metsään päin" ja
biisin nimi Suojasivu kertovat jotain taiteenteosta: siitä, että
kuinka paljon paljastaa yksityisyyttään, ja kuinka löytää turvallisen tavan
kertoa jotain yleispätevää ihmisyydestä ilman, että paljastaa liikaa itsestään.
Tällaista tuli mieleen.
Suonna