Sanoista
- From: Tero Valkonen <tvalkone@xxxxxxxxxxxxxxx
- Date: Mon, 17 May 1999 21:31:56 +0300 (EET DST)
Muutama huomio Suljettu-levystä käytävään keskusteluun.
1) Minusta on yksiselitteistä, että levyn tarinan lapsi on poika. Hänen
seksuaalinen (ja jopa biologinen) identiteettinsä asetetaan kyllä isän
ja pojan välisessä keskustelussa monta kertaa kyseenalaiseksi, mutta
huomatkaa naapurin toteamus Suvannossa ylpeä ilme -kappaleen kolmannessa
osassa: "...kanssa POIKANSA jota...". Naapurin koko toteamus on yksi
levyn keskeisimpiä kohtia, ja koska naapuri ei selvästikään harrasta iro-
niaa, lapsen on oltava biologisesti poika. Olisi mahdotonta kuvitella,
että noin pienessä kylässä tyttö voisi mennä pojasta; ajatelkaa koulua
jne.
1a) Mutta yksi merkillinen ristiriita kuitenkin jää. Se ei ole Kupit
on kuin olisi häät -biisin toteamus "ja vapaasti mies puhuu vain tytölle",
sillä tässä puhutaan minusta nimenomaan tytöstä pojassa, tai pojasta
isän silmin. Isä näkee poikansa tyttönä, sillä lapsessa on liikaa isän
mielestä naisellisia piirteitä.
Ongelmakohta on SYI-kappaleen neljännessä osassa oleva pojan puheenvuoro
"älä holhoa - olen iso tyttö jo / olen riisunut huntuni kujalla / älä
holhoa - olen iso tyttö / meni hyveeni, isäni kunnia". Tuo viittaa minusta
varsin selvästi neitsyyden menetykseen - ja kuten tiedämme, se on ollut
naiselle kunnian menetys, miehelle miehen teko. Kenelle poika riisuu
huntunsa kujalla? Nähdäkseni pojan "olen iso tyttö jo"-puheet ovat
tietoista kapinaa isän auktoriteettia vastaan.
2) Ajatus siitä, että isä tappoi äidin, kuulostaa minusta hankalalta.
Kasvatus-biisissä mainittu "poika ei valinnut"-kohta, jota jo aiemmin
listalla puitiin, viittaa minusta nimenomaan avioeroon. On jälleen huo-
mattava naapurin osuus: naapurit ja muut kyläläiset eivät missään koh-
dassa esitä mahdollisuutta siitä, että isä olisi tappanut äidin. Kun
otetaan huomioon kylässä vallitseva kyyläysilmapiiri, tämä tuntuu omi-
tuiselta, mikäli äiti todella olisi kuollut (hämärissä oloissa).
SYI II -biisin kohta "maalasin seinään kasvot - valehtelin / perilliselle /
käärinliinateorian tai ehkä / siinä kohtaa haki nappia / äitis ja aivan
hiljaa takaa / tuli mies ja painoi kasvot / aivan hiljaa" on yksi levyn
arvoituksellisimmista. Huomatkaa tekstin sävy: tämähän on, kuten
tekstin alusta huomataan, isän puhetta. Ensimmäiset kaksi riviä ovat
isän yksinpuhelua, mutta tämän jälkeen sävy vaihtuu kesken lauseen ja
isä alkaa puhua pojalleen (huomatkaa sana äitiS). Kuka siinä tapauksessa
on tekstissä mainittu "mies"? Se ei välttämättä ole isä. Oli miten oli,
tämän kohdan tulkitseminen on harvinaisen työlästä. Se voisi viitata
toiseen mieheen, joka aiheutti isän ja äidin avioeron. Tuo kasvojen pai-
naminen voi viitata myös tukehduttamiseen, kuten on aiemmin listalla
todettu, mutta en jaksa uskoa tähän teoriaan, sillä sen enempää isä
kuin poikakaan ei näytä asiasta puhuvan tai sitä ajattelevan. (Tosin
poika mainitsee kappaleessa Portaat monta pahaa asiaa, joista hän puhuu
kunhan löytää oikeat sanat.)
Sekä käärinliinateoria että seinään maalatut kasvot osoittavat Tommi
Liimatan harrastaneen mahdollisesti kaiken muun roskakirjallisuuden
ohella myös Valittujen Palojen "Uskomatonta mutta totta"-kirjaa, jossa
puhutaan seinille ilmestyneistä salaperäisistä kasvoista. Nämä ovat
stigmojen kaltaisia pyhiä merkkejä, ja Torinon kuuluisa käärinliina
edustaa samaa sarjaa: omituisiin paikkoihin ilmaantuu kristillisiä
naamoja. Isä tunnustaa maalanneensa seinälle ilmestyneet kasvot itse.
Läpi koko levyn kannattaa kiinnittää huomiota isän puheisiin, sillä
hän on selvästi psyykkisesti aivan äärirajoilla, eikä häneen voi luottaa.
Yksi keskeisimpiä kauhukuvioita on se, että poika on muuttamassa pois
kotoa. Kun poika on tavallista pidempään poissa (kappaleessa Joen
silmille) isä friikahtaa ja alkaa kivittää ikkunoita, minkä jälkeen
poika sanoo anteeksipyytävästi "en tarkoittanut livistää" ja isä
selittää oman toimintansa sillä, että "säästäminen ei hänestä ketään
jalosta". Isän ja pojan patologinen symbioosi on hyvin monimutkainen.
3) Oletteko miettineet isän ja sedän suhdetta? Oma näkemykseni on se,
että isä on rakastunut setään (isällä on siis myös vaikeuksia oman
seksuaalisen identiteettinsä kanssa), sillä hän suojelee pojalta
mustasukkaisesti sedän vanhoja valokuvia. Isän ja sedän suhteessa on
jotakin, mistä ei kerrota kenellekään muulle, sillä isä lienee koko
kylässä ainoa, joka tietää että setä ei kuollut talonsa palossa vaan
pakeni sen avulla Kiteelle. (Kappaleessa Mihin kerrotaan kuinka setä
ensin jahkailee ja lopulta polttaa talonsa tai jonkun muun rakennuksen
jonka sisällä itse on; muut luulevat hänen palaneen siinä samalla, ja
siksi "arkku tyhjänä haudattiin") Mutta setä on kertonut isälle jo
ennen paloa, että kätki lännenpokkarinsa kivijalan alle. Miksi? Ja
miksi setä halusi karkuun? Oman teoriani mukaan setä pakeni isän
ahdistelua (tai pelkästään tämän rakkautta). SYI III -biisissä isä
toteaa saamiensa lahjojen perusteella, että sukulaiset eivät tunteneet
häntä lainkaan, mutta huomatkaa Sukututkimus lannistaa -biisin rivi
"ei halunnut omistaa mutta vastaanotti lahjan". Luultavasti isäkin
ilmaisi rakkautensa sedälle täysin väärin keinoin; isä antoi lahjan
sille sedälle joka hänellä oli kuvitelmissaan. Lahja paljasti sedälle,
että isä ei tuntenut häntä, ja ylipäänsä isän rakkaus pakotti sedän
pois. Tai jotain. Tästä isän ja sedän suhteesta annetaan niin vähän
vinkkejä, että asia jää väistämättä epäselväksi.
4) Miksi isä joutuu tarinan lopussa tekemisiin nimismiehen kanssa?
Mitä naapurit ovat kertoneet?
5) Mitä merkitsee se, että setä "käveli kuin olisi kaikkialla jäätä"?
Tomi Palsa mainitsi jossain vaiheessa, että olen kirjoittamassa Rumbaan
kolumnia Suljettu-levystä. Kyseinen juttu ilmestyy ensi torstaina tule-
vassa lehdessä, joten kiinnostuneet voivat lukea sen. Valitettavasti
levystä mahtui vain murto-osa kolumniin, mutta yritin katsoa asioita
mahdollisimman laajasta perspektiivistä ja olla takertumatta pikkuasioi-
hin.
t