nukkejen vai nukkien, keksin sen nukkuen
- From: Juha M{kinen <mcinen@xxxxxxxxxx
- Date: Tue, 20 Apr 1999 09:37:37 +0300 (EEST)
On Mon, 19 Apr 1999, Tomi Palsa wrote:
> Ajattelin minäkin osallistua tähän sanoituksia käsittelevään keskusteluun.
> Viimeaikoina päässäni on soinut melko usein säkeet "Opettelen kotiin monta
> tietä monelta suunnalta uuteen osoitteeseen saapumaan" (Liimatan Pan Alleyn
> kappaleesta Ymmärrettiin, ettei kukaan istu omalla paikallaan tänään)
> Allekirjoittanut ryhtyy muuttopuuhiin parin viikon päästä, joten noista
> riveistä on tullut läheisiä siksi.
Haa! Hienoa, että tämä kappale tuli esille. Kyseessä on mielestäni yksi
kauneimmista Liimatan aikaansaannoksista (niin musiikillisesti kuin
sanoituksiltaankin). Kun tietää Liimatan soololevyn taustan (kaikki lähti
armeijaan, Tommi tuli pois ja muutti Tampereelle, muut vielä
palveluksessa) niin tuosta muodostuu koko levyn kulmakivi. Siinä on
sellaista surullista ja kaunista haikeutta, joka ei tosiaankaan ole
mitään Absojen erityisaluetta.
Kappaleen tekstissä on hienoja kohtia, kuten vertailu vuodenaikojen
välillä, "toukokuussa heillä kesä/toukokuussa meillä kevät // elokuussa
heillä kesä/elokuussa meillä syys" (saattoi menä eristikin, mutta pointti
oli tuo). Ja itse kappaleen nimi on myös sanoisinko kaunis. Vaikkei se ole
niin helppotajuinen, niin siitä tulee heti se tunnelma, josta koko
kappaleessa on kyse. Jos elävässä elämässä käytetään tuollaista ilmaisua,
"ymmärrettiin että...", niin eikö se tarkoita yleensä sitä, että kukaan ei
ole kehdannut/halunnut/uskaltanut lausua ääneen sitä, minkä kaikki
kuitenkin ymmärsivät? "Ymmärrettiin, että meidän suhteemme oli ohi" tms.
Ja mitä sitten tässä tarkoittaisi "ettei kukaan istu omalla paikallaan
tänään"? Minun käsitykseni on yksinkertaisesti, että "oma paikka" viittaa
Abso-poikien lapsuuteen ja nuoruuteen, aikaan ennen armeijaa, vanhempien
luona asumiseen... joka tuota levyä tehtäessä oli siis päättynyt. Todella
koskettava kasvu- tai aikuistumiskertomus.
Muutenkin tuo Liimatan Pan Alley on joka kuuntelukerralla tuntunut yhä
läheisemmältä ja läheisemmältä. Tutustuin siihenkin varsin "myöhään",
nimittäin viime kesänä sivarikoulutusjakson aikana Lapinjärvellä. En
ihmettelisi, vaikka viiden, kymmenen vuoden päästä Absojen tuotannosta
juuri tämä levy tuntuisi parhaiten kestäneen aikaa. (No okei, onhan siellä
niitä heikompiakin hetkiä, "olemme nyt täällä Abbey Roadin studiolla"
yms. mutta silti...)
jatkoa,
JM