sanoja sanoista
- From: Juha M{kinen <mcinen@xxxxxxxxxx
- Date: Sat, 17 Apr 1999 19:53:48 +0300 (EEST)
No, sain lopulta Ei ilmestyneeni, mutta sekään ei liiemmälti kasvattanut
luottamustani Postilaitokseen: kirjeeseen oli ilmeisesti osunut jokin ja
kovaa, koska se oli ihan reveytynyt yhdestä kohtaa, ja samainen isku oli
pirstonut vielä cd-kotelonkin. Itse ääniöpyöryläinen sentään oli ehjä.
Mutta se siitä, ja asiaan: oli taannoin kyselyä siihen suuntaan, että
miksei tällä listalla vaikkapa puida Liimatan sanoituksia. No nyt puidaan.
Mielestäni kenties hienoin yksittäinen kohta Tommi Liimatan teksteissä on
soololevynsä eräässä kappaleessa (olikosenytse Lähden pois, etten etc...)
kohta "Ei tiedä uusista autoista/mitä merkkiä ne on".
Ja miksikö tämä on niin hieno kohta? Koska se, jäätelö soikoon, on niin
TOTTA! Uusista autoista ei tiedä, mitä merkkiä ne on! Kun olin pieni,
isäni vei minua joskus moottoritien varteen, jossa minä tykkäsin katsella
ohiajavia autoja ja aina todeta niiden merkin. Ja isosiskoni väittävät,
että tunnistin automerkin, kun vain näin pienen kulman tai lampun autosta.
Mutta nykyään -- eihän niitä tunnista.
Tähän vaikuttaa tietenkin yhtäältä se, että autoja diggaavasta
pikkupojasta on kasvanut yksityisautoilua karsaasti katsova
pitkätukkasivari. Mutta toisaalta se, että autojen muotoilu on
rationalisoitunut niin, että ne ihan oikeasti muistuttavat kaikki
toisiaan. Ladasta, Skodasta ja Kuplafolkkarista on tehty 90-luvulla uudet
mallit, mutta jumaliste, onko niissä, ainakaan kahdessa ensinmainitussa,
jälkeäkään siitä klassisesta muotoilusta, jonka noihin merkkeihin
kuitenkin aina yhdistää?? Ei ole! Seuraavaksi raiskataan tietysti
rättisitikka.
Yleensäkin Liimatan sanoituksissa minua eivät viehätä niinkään "outoudet"
(Paikallinen nimikauhu tulee ellei maissi lopu jne.) kuin hänen tekemänsä
tarkkasilmäiset havainnot hyvin arkisista asioista. Monesti ne ovat niin
arkisia, ettei niitä olisi itse koskaan tullut erikseen huomioneeksi.
Mutta kun ne kuulee, tajuaa heti, että perhana, noinhan se kyllä on. Ja
se, jos joku, on riemastuttava tunne.
Palaan astialle vielä muiden sanoitusotteiden kanssa, mutta nyt lähden
äimistelemään jälkimmäisen Jyrock-päivän antia alakertaan...
JM