ajos, näppy, ruhje
- From: Juha M{kinen <mcinen@xxxxxxxxxx
- Date: Tue, 13 Apr 1999 11:22:14 +0300 (EEST)
Tervehdyssana.
Ihan aluksi kiitokset Terhille vinkistä Rovaniemen kirjaston suhteen...
Soitin sikäläiselle musiikkiosastolle jo samana päivänä ja sanoivat, että
riittää kun postitan heille 20 rahnaa, niin laittavat Ei ilmestyneen
tulemaan. Puhelinta käyttänyt täti sanoi, että levyjä oli vielä "pari",
joten jos joku sitä halajaa, niin tuolta saattaisi vielä onnistaa.
MUTTA MUTTA: älkää tarttuko puhelimeen ihan vielä. On näjetsen niin, että
lähetin rahan tasan viikko sitten, mutta ainakaan vielä Ei ilmestynyt ei
ole ilmestynyt postilaariini. Tämän päivän postia en ole vielä nähnyt,
mutta jollei se siinä ole, niin alan jo kohta soitella perään. Kerron
sitten kuinka kävi.
Sitten:
Täällähän on ilahduttavasti pyörähtänyt käyntiin keskustelu suomalaisen
musiikkitsuurnalismin tasosta. Vielä ilahduttavampaa on, ettei kukaan ole
vaatinut keskustelua lakkautettavaksi, "koska se ei liity Absoihin".
Ajattelin tässä itsekin kommentoida, koska aihe on itselleni läheinen,
ellei jopa armas, ja olen itsekin ikään kuin
musiikki/kulttuuritoimituksellisesti suuntautunut. Tunsin myös keskustelun
herättäneen Suonnan tekstin kolahtavan myös omassa nilkassain, koskapa
minunkin Nollapisteestä tekemässäni haastattelussa (Jyväskylän
ylioppilaslehti 12/1998, verkkolehden linkki löytyy Jaskan sivuilta)
puhuttiin 70-luvun miestenlehdistä.
Niin, se suomalainen musiikkijournalismi. Ja lähinnä nyt
rock/pop-sellainen. Minustakin se on heikkotasoista, mutta ehkä hieman eri
syistä kuin mitä täällä on esitetty. Rumban juttuja lukiessa tulee
sellainen tuntu, että useimmat niistä toimittajista eivät ymmärrä olevansa
_toimittajia_, siis että he voisivat toimittaa, editoida, juttujaan. Ja
kumma kyllä myöskään Rumban toimitus ei ilmeisesti sitten sitä tee. (Tai
jos tekee, niin enpä kyllä haluaisi nähdä niitä juttuja editoimattomina!)
Lisäksi monet ilmeisesti katsovat, että paras tapa toisintaa haastattelu
lehdessä on kirjoittaa kysymykset, vastaukset ja välihölmöydet siinä
järjestyksessä ja laajuudessa kuin ne on haastattelutilanteessa lausuttu.
Sehän on hyvin helppoa ja vaivatonta. Nauhuri vain päälle ja sitten sieltä
kaikki ulos, miettimättä yhtään sitä, mikä ehkä olisi enemmän ja mikä
vähemmän olennaista.
Toinen Rumbassa ärsyttänyt seikka on tämä Nylon Beat -pelleily. Että on
ikään kuin tehty legitiimi "hauska juttu" siitä, että suunnilleen joka
toisessa numerossa on Nylon beatille aukeaman verran tilaa. Ja sitten kun
tästä ovat lukijat valittaneet, niin heitä on lukijapalstalla suunnilleen
haukuttu tyhmiksi ja huumorintajuttomiksi. Minusta kysymys on kuitenkin
pohjimmiltaan siitä, että kun Rumballakin on rajallinen määrä sivuja, niin
mihin se ne käyttää. Uusien bändien esiintuomiseen vai Nylon beat
-pelleilyyn.
Mikäli olen Klinikan riveiltä oikein ymmärtänyt, hra Eerola jättää Rumban
justiinsa nyt, joten saas nähdä tuleeko muutosta tällä ja ehkä jollain
toisellakin kohdin. Valokuvaaja Palsa kenties tietää..?
Se, mikä vielä rassaa, on tämän musiikkijournalismin jotenkin sellainen
kaavoittuminen tähän kahteen juttutyyppiin: haastattelut ja arvostelut.
Miksei se voisi olla niin paljon muutakin? No, Rumbassa kyllä Tero
Valkonen ja Samuli Knuuti pitävät yllä esseisti-kolumnisti-perinnettä,
mutta jälkimmäistä ainakin vaivaa kauhea tarve hehkutella ilmiöillä, jotka
New Musical Express on esitellyt vähän aiemmin.
Miksei Rumba tee laajoja juttuja esim. suomalaisesta
kulttuuripolitiikasta; siitä miten ESEKin rahoja jaetaan; Radiomafian
häpeällisestä alennustilasta; jne jne jne?
Kaiken tämän ryöpytyksen jälkeen lienee hyvä muistuttaa siitä, että
Soundia nyt ei viitsi edes ruveta repostelemaan, koska sen lasken enemmän
popmusiikkiin painottuvaksi viihdelehdeksi kuin musiikkijulkaisuksi.
Nyt täytyy lopettaa räyhääminen ja näytellä taas työtätekevää, kun
kunnianarvoisan erän 12/98 siviilipalvelijoiden päivärahakin otti ja nousi
viime perjantaina korkeimpaan vaiheeseensa, 49 markkaan, josta summasta
(kera ruokarahojen) saan nauttia vielä neljän palveluskuukauden ajan.
poleemisesti teidän,
JM