Lumiveistoskilpailu

Kilpailuaika alkoi 31.12.2005 ja päättyi 31.1.2006. Kilpailussa piti tehdä Absoluuttinen Nollapiste -aiheinen lumiveistos ja valokuvata se. Ohessa palkitut teokset ja kunniamaininnat. (Valokuvat ovat kilpailijoiden ottamia ellei toisin mainita.)

Absoluuttisen Nollapisteen seuraavan singlen arvonnassa pärjäsivät Jani Komulainen, Nina Rauvala ja Tom Pruiksma. Onnea voittajille ja kiitos osallistujille!

I palkinto
Jan Olaussen: "Kosketan aurinkoa lasin alla"

"Tavoitteena oli tehdä jääteos, joka viittaa kappaleeseen Aurinko Kaikennäkö. Otin ämpärin ja täytin sen vedellä. Laitoin sekaan appelsiinin, jonka olisi tarkoitus olla jääkimpaleen sisällä. No, ihme ja kumma sehän kellui. Askartelin vanhasta kehyksestä kepin, jonka oli määrä pitää appelsiini veden alla. Kepin päässä on kaksi pientä naulaa niin että appelsiini pysyisi siinä. Kepin toinen pää oli kiinnitettynä ämpäriin teipillä. Laitoin ämpärin parvekkeelle odottamaan pakkasia. Ja pakkanen tuli. Helevetinmoinen pakkanen. Kun kävin tarkistamassa tilannetta oli ämpäri hajonnut tuhannen päreiksi (se oli siivousämpäri!), mutta teos näytti hyvältä. Eli siis vesilasilta, jonka sisällä pyörii appelsiini. Otin kepin vielä pois ja silipasin puukolla hieman pyöreyttä lasin pohjaan. Sen nimi on 'Kosketan Aurinkoa Lasin Alla'."

Tuomarin lausunto: "Erinomaista. Koska tehtävänantoa luvattiin tulkita väljästi, jääveistoskin kelpaa. Tai tässä tapauksessa sekatekniikka. Hyvä teos, hyvä nimi ja eloisa selostus. Lisäpiste hyvästä valokuvasta, vaikka valokuvat sinänsä ovatkin nyt arvostelun ulkopuolella."

Olaussen sai teoksestaan palkinnoksi Absoluuttisen Nollapisteen jäsenten signeeraaman pulkan, kahden hengen vapaalipun Absoluuttisen Nollapisteen keikalle, Absoluuttisen Nollapisteen seuraavan singlen sekä Mahlanjuoksuttaja-paidan.

II palkinto
Jouko Alapartanen

"Mielestäni aihetta ei voinut lähestyä yhdestä pisteestä, joten tässä on kolmen kuvan kooste minun tutkielmastani absoluuttiseksi nollapisteeksi."

Tuomarin lausunto: "Tämä on kilpailuun osallistuneista teoksista lumiveistoksellisin ja lisäksi hieno. Yhteys Absoluuttisen Nollapisteeseen jää hieman etäiseksi, mutta ei pahalla tavalla."

Alapartanen sai teoksestaan palkinnoksi kahden hengen vapaalipun Absoluuttisen Nollapisteen keikalle, Absoluuttisen Nollapisteen seuraavan singlen sekä Mahlanjuoksuttaja-paidan.

III palkinto
Marko Sykkö: "Punainen hiiri hangella"

"Koska nykyihminen ei viihdy enää säiden ollessa mitä ovat ulkoilmassa, olen tehnyt kilpailutyöni studio-olosuhteissa. Teoksen nimi on Punainen hiiri hangella. Absoluuttisen Nollapisteen tekemisissä on aina punainen lanka. Niin tässäkin. Lainasin kissamme Veijon leluhiirtä kuvauksia varten, kun Veijo nukkui."

Tuomarin lausunto: "Hauska veto. Kiehtovan arvoituksellinen ja ajatuksia herättävä."

Sykkö sai teoksestaan palkinnoksi Absoluuttisen Nollapisteen seuraavan singlen ja Mahlanjuoksuttaja-paidan.

Kunniamaininnat

Jani Komulainen: "Pimiä"

"En tee lumiveistoksia, mutta lumilyhdyissä käteni jälki näkyy kaamoksen keskelläkin. Pimeässä vietetty aika minuuteissa on täällä pohjoisen talvessa suuri, joten lumilyhdyt valaiskoot tienoon. Ulkotuliroihut ovat paskoja, koska kaikki metalli muuttuu jätteeksi ja kaiken kukkuraksi ne nokeavat rumasti lumen. Sähkövalo ei voi korvata lumesta ja parafiinikynttilästä syntyvää valoa, koska sähkövalo on hyödyllinen ja järkevä keksintö, mutta lumilyhty on kaunis. Tämä palikoista rakennettu malli sopii kotona kokeiltavaksi myös musikanteille." (Kuvat: Aki Komulainen)

Nina Rauvala: "Haavoittunut viaton"

"Insipiraatio tähän lumiveistokseen löytyi Absoluuttisen nollapisteen kappaleesta Eläimen varmuus. Lintu 'Haavoittunut viaton' nielee ylpeänä kohtalonsa, koska tietää paluumatkansa alkaneen. Tärkeää ei ole, kuka lintua on haavoittanut, vaan linnun uskollisuus elämälle, sen suunnille, ja kyvylle kunnioittaa sen vaihtelevuutta." (Kuvat: Reetta Keränen)

Tom Pruiksma: Tuhoutuneen marjastajan tarina

"Minulla on ikävä ehkäpä hieman pelottava tarina. Rakensin pojan kanssa lumiveistoksen perjantaina. Lumiveistos esitti eksynyttä marjastajaa, jonka vierellä oli koira, joka vielä jotenkin tottelee. Pojan mielestä koira muistutti enemmän lammasta. Marjastaja oli hyvin perinteinen porkkananenineen ja suurine mahoineen. Suunnittelimme seuraavalle päivälle vielä veistoksen viimeistelyä, mutta ruukunvalajat eivät nuku koskaan. Seuraavana päivänä veistos oli hajotettu. Ruukunvalajat olivat ilmeisesti saaneet vihiä tapahtuneesta eivätkä halunneet minun osallistuvan kilpailuun. Valitettavasti emme ehtineet ottaa veistoksesta kuvia, mutta aiomme yrittää uudelleen."