Kirjoitussarjassa puretaan ja kootaan sanoitus. Jääkö palasia yli?
Joskus viime kesänä Helsingin Sanomissa arvioitiin Tallinnan Viru-hotellin historiaa käsittelevä kirja. On kannaltani olennaista, että arvio julkaistiin "joskus viime kesänä": en leikannut juttua talteen, en tiennyt että sanoitus on tuloillaan. Arvostelun kyljessä oli kuva Virun 70-luvun varieteetanssijoista, kuluneista naisista. Heitä tuli surku.
Valokuva jäi mieleen päiviksi. Lopulta kirjoitin muistikirjaan sanat "Hotelli Virun ihottumainen varietee", en päivännyt merkintää kun oli jonnekin kiire. Kun palasin, lisäsin rivin ylle: "Ennen kuin mennään, täytyy nähdä".
Palaveerasin Tomin kanssa levyn teksteistä. Esittelin katkelmia sisältäviä liuskojani. Maininta "ihottumaisesta varieteesta" nauratti häntä, se oli merkki. Mitä sen ympärille voisi sepittää?
Takana oli toukokuun iloinen keikkamatka Tarttoon ja Tallinnaan. Tullissa oli etsitty moottoripyörää, mutta automme tavaratilaa ei vaadittu avattavaksi. Sitten muistin edellisjoulun Haaparanta-reissun (sätkäpaperia, Djungelvrålia, Julmustia), kun Tornionjoen sillalla oli tullattavien kaistan lumi koskematonta. Olivatko tullivirkailijat kyllästyneitä ja antoivat jokaisen auton mennä vihreillä läpi?
Jo pitempään olin miettinyt teinielokuvien tapaista road-tarinaa, jossa auton jalkatila on nilkkoihin saakka oluttölkkien peitossa. (Abivuoden suosikkileffassamme "Dazed and Confused" oli jenkkirassin takaloosteri tölkkejä täynnä, sieltä saattoi rennolla kaarella heittää piestylle freshmanille lohdun.)
Biisin henkilöt ovat parikymppisiä lyhyttukkaisia miehiä, uhoavia poikasia, jotka torjuvat lemmen (oletus että reunaa kyllä ilmaantuu tarvittaessa) ja killittävät kaljaa keskenään. Pakettiauto, viinanhakureissu: eteläsuomalaisia kolleja. "Esikoululaisen mentävä jääkiekkokassi" oli myös joulun 2006 merkintöjä ja sille löytyi käyttöä tullitarkastuksen yhteydessä. Samalla oluen säilytysmuoto paljastaa kuulijalle että tarinan miehet ovat urheilullisia - eli lyhyttukkaisia. Miksi nyt hipillä olisi lätkäkassi? Oman porukan kutsuminen "seurallisiksi cowboyksi" on leimallisesti nuoren ihmisen keksintö, kuten on nousuhumalainen tempaus liimata Jeesus-tarra auton nokkaan, pahennuksen herättämisen yritys, Me vastaan Ne.
Muistissa Madeleine-tytön katoaminen kirjoitin lapsisieppausepäilyn motskarivarkauden yhteyteen.
Eräissä pakettiautoissa takapenkit on sijoitettu niin että istutaan selin. Penkki on tilapäistä kuljetusta varten: pehmuste on enintään 4 senttiä, selkänojan kiinteä kulma 90 astetta. Kolmannen säkeistön (joka on oikeastaan C-osa) rivi paitsi havainnollistaa minkä tyyppisestä autosta on kysymys, myös että matka kestää, ja matkustaja ennättää ajatella itse matkustamista, ei vain määränpäätä, joka on halvan viinan lisäksi strippishown näkeminen, tai ainakin Virun varieteen.
"Olemme seuralliset kun partnerit sammahtaa": vuoden 2001 Down by the Kemijoessa yksi Eläkeläisistä kertoi erään keikan jälkeisestä hotelliyöstä. Seinän takaa kuului ölinää. Hän kiirehti yhdynnän loppuun ja odotti kärsimättömänä tytön nukahtamista päästäkseen äkkiä muiden kanssa ryyppäämään.
Kuten meillä usein, jokainen kertosäe on hieman erilainen. Täydentävää vivahdetta sijoittaa mielellään sinne kun kerran mahtuu. Menettelyssä on kaksi miinuspuolta: kertosäettä ei kirjaimellisesti ottaen ole, ja keikalla hyvin hienoja eroja on vaikea muistaa. Rakennan itselleni saman ansan aina uudestaan, levy levyn jälkeen. Tuntuu huijaukselta jos juttu tulee uudestaan. Mielipide on syntynyt kuuntelemalla radiota.
Tommi Liimatta