Kirjoitussarjassa puretaan ja kootaan sanoitus. Jääkö palasia yli?
"Ei se minun ole", on mies kauhuissaan kieltänyt naisen ilmoitettua kantavansa tämän lasta. Samalla on esitetty epäilys naisen uskollisuudesta. Muutamalla sanalla on paljastettu oma epäluotettavuus, kylvetty epäluottamus, hankaloitettu parisiteen jatkumista. Näin taloudelliseen sanailuun kykenee vain elämä. Teatteri tulee perässä.
Tämän biisikaksikon kanssa kävi niin onnellisesti, että otsikko tuli ensin. Silloin biisi — jos ei nyt ihan itseään kirjoita — on vaivattomampi valmistaa. Tiedetään heti, että on mies ja raskaana oleva nainen. He ovat olleet kimpassa niin kauan, että suhde on ehtinyt arkistua, mutta yhdyntöjä on edelleen useampi viikossa; vielä ei ole vuotta ensimmäisestä. Luottamus suhteen pysyvyyteen horjuu yhä. Kumpikin katselee ympärilleen, ettei vain ole tullut väärin valittua. Kitkaa tulee yhteisyyden ja erillisyyden rajoista.
"Tästä jää kunnon jälki" mieleen, tai sieluksiko nimittäisi. Ja matkamuistosta on astaloksi. Astalo on sana johon studiossa puututtiin. Nopean gallupin perusteella sana oli liian harvojen tuntema. Penikasta lähtien Alibia lukeneena en voinut uskoa, ettei joku tiedä astaloa ("lyömäase, rikoslaissa aik. käytetty sellaisen pahoinpitelyvälineen nimitys, joka ei ole ampuma- tai teräase" — Spectrum 14 s. 90, WSOY 1981). Eli jokin pikaistuksissa napattu kättä pidempi, ja jos käteen sattuukin matkamuisto, joka on vieläpä hankittu parin yhteisellä matkalla (matkoja on tehty ehkä vasta yksi) ja sillä koetetaan toista haavoittaa.
Vaikeus kodin sisustamisessa turvalliseksi tulee eteen taas myöhemmin, kun lapsi on syntynyt ja liikkuu.
"Kun tämä sitten jatkui, taakka kasvoi": moni arastelee avioliittoa, ei peläten ettei se kestä, vaan koska pelkää että se kestää.
"Osaan olla äänekäs kun uppoan": "Sail Away also failed, but it made more noise as it foundered and sank." (Randy Newman Sail Awayn 2002-painoksen vihkossa.) Ja John Lennon biisistään I Want You (She's So Heavy): kun on hukkumaisillaan, sitä vain huutaa (Lennon muistelee, Tammi 1973).
Paitsi kun minä meinasin hukkua, en voinut huutaa vaikka yritin, silmiä myöten.
Kesäkuun alussa '07 demotettiin pianoversio. Sanoja oli jo paikallaan ja kuulin päässäni sellosovituksen. Kertosäkeen melodia on vanhin tongintani, biisistä Sadepäivä (äänitetty Jani Karvosen kanssa Pietarsaaressa 27. marraskuuta 1988).
Ennen juhannusta Krutsin ehdotti, josko kappaleesta levytettäisiin kaksi versiota. Ne olisivat yhdessä se Maizena, jolla levy keitetään kokoon.
Nimien Se- ja Hän -vaihtelu kertoo miehen suhtautumisen: onko sikiö jo ihminen eli Hän, vaiko pelkkä solukimppu, roskiin ilman katumusta viskattava Se.
Jälkimmäinen versio, joka kuullaan levyllä ensin, on tahtojen taisteluna enemmän Nielenkö todisteet? -suunnassa, joskaan henkirikosta ei tässä tapahdu. Ei, vaikka heti tulee epämukava olo, kun mainitaan että kellarissa on käyty.
Sijoitin akustiseen versioon melodraamaa, joka harkiten annosteltuna kohottaa levyä, muistuttaa pyhästä, vie ajasta ja bailandosta loitolle:
Kuolleena syntynyt poika
haudattiin pehmoeläimen kanssa
jota hän ei ehtinyt rakastaa
mutta häntä ehdittiin
Tommi Liimatta 19.2.2008