Kimmo pyysi minua kirjoittamaan levytysmatkastamme. Helpommin luvattu - muistiinpanojen saattaminen julkaisukuntoon oli ylen työlästä. Greil Marcus ei auttanut, ei liioin Dave Marsh. Yksin siis käyn levytysvaiheita nyt kertoilemaan.

Matka oli peruuntua viime hetkellä, silti kukaan ei ollut järjestänyt mitään. "Saa nyt nähä, lähetäänkö ollenkaan..." Peräkärry saatiin vasta lähtöpäivän aamuna. Akilla on oma Saab 96, jonka kasettisoitin sylttää nauhat. Huonokuntoiseen Saabiin ei voinut luottaa, niinpä jouduimme vuokraamaan auton. Eikä kahteen tonniinkaan saanut toimivaa kasettisoitinta, kasetin puoli vaihtui itsestään jokaisessa töyssyssä. Hienointa matkassa oli ehdottomasti saapuminen yöllä Tampereelle, kun kaiuttimista kuului Rastuksen Multicolored Taxicab. Rastus on Tomin divarilöytö - aivan loistava yhtye, joka JORAA OIKEASTI ei vain tyhjää seisottele.

Majoitus järjestettiin Harasoo-studion yläkerrassa. Liekö siellä imuroitu koskaan. Jääkaappia ei voinut pitää yöllä päällä, koska se lämmitti huoneen eivätkä pojat voineet nukkua, joka sai minut miltei kyyneliin, koska pelkäsin voin pilaantuvan. Studion ylellisyyksistä mainittakoon tuuletin, flipperi (markalla 68 peliä!) ja videot. Elokuvia oli kaksi: Terminator 2 ja...no...tuota...eihän saksalaisiin VOI pettyä kuin kerran viikossa...mutta että SHIT LOVERS!

Yhdeksäs heinäkuuta, lauantai

Rummutukseen herään. Tomi oli käynyt ruokaostoksilla ja viritti rumpujaan alakerrassa. Viitasen Jani ehdotti, että soitamme niin kuin treenipaikalla ja hän äänittää. In Finland we have this thing called reilu meininki. Olimme mieltäneet kaikki kappaleet sovituksia myöten valmiiksi, mutta Janilla oli niin paljon hyviä ideoita, että lopulta hänetkin merkittiin tuottajaksi. Ensimmäinen biisu oli Kirilin kaarevuus eli Hallitsevien piirien vaatimukset. Kovasti täyteraidan oloinen kappale, jonka olisin alkuun pudottanut levyltä kokonaan pois, mutta silloin levymme pituus ei olisi niin lähellä Wigwamin Fairyportin pituutta. Samana päivänä tallennettiin myös James Ganghes Cries Sound Waves Kill Cancer eli Ääniaallot tappaa syövän ja Laatikkohevonen, jota taas Kimmo ja Jani pitivät täytebiisinä.

Illalla olimme aikeissa lähteä Tulliklubille peseytymään, mutta MOLEMMAT autonavaimet olivat jääneet lukkojen taakse autoon: toiset hansikaslokeroon, toiset etupenkille, emmekä arvanneet lähteä jalan. Pelkäsin jo tämän takaiskun vaikuttavan tuleviin äänityksiin, mutta Aki löysi vahvistimesta phase shifterin.

Kymmenes heinäkuuta, sunnuntai

Lukkoseppää ei tarvittu. Jani onki avaimet rautalangalla oven raosta. Kaikilla oli taas mukavaa sekä kivaa. Paikallinen nimikauhu tulee ellei maissi lopu onnistui ensi yrittämällä. Kuullessaan laulun kertosäkeen Jani halusi tietää, käytämmekö lääkkeitä. Biem/Stemra eli Lue tarina, osta puku, opi tanssi oli seuraava pala. Levyn nimikappaleesta saatiin purkkiin pohjat ja falskinraukea lauluosuus. Äänitysten jälkeen halusimme lähteä uimaan, mutta nyt oli auton akku tyhjä.

Yhdestoista heinäkuuta, maanantai

Kimmo nauroi makeasti kuullessaan tyhjästä akusta. Päivän eka pala oli Aaken sävellys Ehdokkaat. Sanoitus on koottu vaalimainosten iskulauseista.

Olin yläkerrassa ihailemassa Jackson Browne -ostoksieni kansia, kun studioon saapui D.I.R.H. Lindholm Canpazoineen! Hän kuuli Ehdokkaiden loistavan kitarasoolon ja tiedusteli Aakelta bändin nimeä. Ja minä kun luulin, että alhaalla on vaan joku pantse syrjä tai kimmo keskinarkaus...mutta että itse KYNÄ! Ehkä on parempi, etten häntä nähnyt elävänä. Olisin kumminkin sanonut jotain hölmöä kuten: "Mikässonse PAN kun sullon Minun nimi on nimessunissa rivi "No, missä on Pan?" ja Meritarussa "Maihin kun sulivat, kertoilivat satuja ja laulettiin Pan" ja vielti "Pan the Book"??"

"Oveen jonka takana on bastu" ennemmin kuin "oveen jossa lukee bastu"?..

Janin mielestä valmistumassa oli "aika mielenkiintoinen levy". Pari päivää myöhemmin "helvetin hyvä levy".

Kahdestoista heinäkuuta, tiistai

Kimmo ja Jouko toivat aamiaiseksi mustaamakkaraa, johon miellyin oikopäätä. Tomi ihmeekseni ei. Jouko tyrmäsi levyn nimiehdotuksen "Vihdoinkaan" liian näppäränä. Tomia rupesi raskaasti harmittamaan laulujen rumpuosuudet. Aakea häiritsi huojuvat temmot ja vireet, mutta Jani sanoi että "ihmisethän tässä soittaa eikä koneet, jumalauta".

Pimeässä vietetty aika minuuteissa jälleen ekalla sisään. Kun äänitimme "hän kävelee kuin..." -kohtaan tarrakankaan rutinaa, sattui Kimmo juuri tulemaan studion ovesta sisään, mistä johtuu sarananarinat. Kimmo oli heti innoissaan: "Nythän mä pääsen melkein krediitteihin!" Laulun rivi "pöntössä on verinen sikiö, broilerin näköinen" sopisi ehkä paremmin eräälle shamaaniretkueelle. Kirjoitin tuon lauseen erään painajaisen nähtyäni. Syöt sen minkä jaksat luonnollisesti tosta vaan purkkiin. Jani ei ollut aiemmin äänittänyt kahvinkeittimen porinaa.

Kolmastoista heinäkuuta, keskiviikko

Risto Vainio otti meistä kuvia samassa rakennuksessa, missä on Porkkana-ryhmän tukikohta. Kesän kuumimpia päiviä. Ehdotimme Kimmolle levyn nimeksi "Reilu tunti" mutta se kuulosti hänen mielestään aivan Eeron ja Jussin levyjen nimeltä.

Matkustajakoti Lintukoto. Nokkahuilu viritettiin muuttamalla nauhan nopeutta. Tomi haki Kimmon kanssa congan lainaan JJ-studiolta. Nordlundilla ei ollut enää samanlaisia catacombihiuksia kuin Juice & Mikko -levyn kannessa... Kivoja kansioita oli seuraava rimbunen. Viimeinen pitempi kappale oli Vsjo ravno eli Valtani viimeinen päivä. Normaalista poiketen en laulanut pohjissa demolaulua, vaan laskin tahteja ja kuulutin pojille milloin tulee nokkahuilukohta. Rummut dempattiin pyyhkeillä, joka on itsestään selvää, kun tietää Suonna Konosen saatteen. Jani keksi, että mentäisiin JJ-studiolle äänittämään pianot oikealla flyygelillä, mutta Kimmo vastusti ideaa kustannuksien vuoksi. Hammondit lisättiin vasta miksausvaiheessa.

Kimmonkin mielestä Valtani viimeisen päivän sanat ovat vähän yhtä tyhjän kanssa. Sanoituksesta ei millään tahtonut tulla valmista ja lopulta päivää ennen levytysmatkaa suubasin äkkiä täytteeksi joitain unessa keksimiäni lauseita (vaikeaa tehdä laulu lauluntekemisen vaikeudesta...). Jos sanoitus olisi samaa tasoa kuin sävellys, voisi Valtani viimeinen päivä olla hyvin levyn ns. pääteos.

Levy oli melkein valmis. Nyt oli sitten MINUN vuoroni tuskailla: "Tätä levyä ei saa MISSÄÄN TAPAUKSESSA julkaista!" Levylle jäi kosolti kiireestä ja taitamattomuudesta johtuvia kusenpolttavuuksia, mutta ne kuitattiin rokkihengellä.

Neljästoista heinäkuuta, torstai

Kuudes studiopäivä käytettiin lyhyempien laulujen äänittämiseen. Takalaittomien määrä ja taajuus oli äänitetty jo aiemmin, nyt tallennettiin, suoraan DATille, Seuraudet, Baude ja Polki polveen katsos kiloheederle kaufen. "Tosi k i p e e t ä" totesi Jani kappaleesta Siibu diibu daps dimli damlix, joka on syystä kreditoitu kaikkien nimiin. Puhepätkät napattiin Eskelisen pojan kasetilta. Taisto Oksanen on joku Eskelisen äidin sisaren miehen...joku. Taisto Oksanen ja Raimo Pajunen kertovat muusikon arjesta kolmentoista vuoden takaisessa radiohaastattelussa. Jos Teemu Eskelinen JÄRKYTTYY Siibu diibu daps dimli damlixin kuullessaan, kappaleen mukanaolo levyllä on täyttänyt tarkoituksensa.

Lopulta oli aika päättää levyn nimestä. Yllätykseksemme Kimmolle eivät käyneet mitkä tahansa nimiehdotukset. "Kullinperät sulle" ja "Saatanan vittumallu" eivät alkuaankaan olleet vakavia ehdotuksia, mutta muutkaan eivät Kimmoa lämmittäneet. Olen aina vihannut ajatusta, että levyllä pitää olla nimikappale. Lue tarina, osta puku, opi tanssi oli Kimmon mielestä ensinnäkin levyn helpoimmasta päästä oleva laulu, sekä levynnimenä oiva. Kappale on levyn alussa Kimmon vaatimuksesta - ettei kuulijaa heti tyrmätä liian vaikealla tavaralla. Kimmo piti itsepintaisesti kiinni nimibiisi-sumburoinnistaan. Lopulla suostuin siihen, että levy nimetään 27. huhtikuuta mieleeni tulleen lauseen "Ah, sehän on Neulainen Jerkunen" mukaan...vaikka levymme nimi pitäisi olla "Joukkojulkaisu" tai "Virkistää-piristää-miellyttää" tai "Nosta-purista-leikkaa".

Viidestoista heinäkuuta, perjantai

Käynti Soundin toimituksessa. Näimme Jukka Walleniuksen ja J.K. Juntusen. Keskustelimme Japa Mattilan kanssa levyn kansista. Kimmo oli etukäteen varoittanut Japan olevan vihainen mies, mikä ei pitänyt paikkaansa. Hän päinvastoin ihmetteli, miksi ME olimme niin vakavia. "Noita poikia ei näytä naurattavan mikään!"

Miellyttävyyksien jälkeen pakkasimme Hessu-peräkärryn ja lähdimme ajamaan kohti Kyyjärveä. Kasetin puoli vaihtui edelleen itsestään. Pysähdyimme välillä uimaan. En ole koskaan uinut niin lämminvetisessä järvessä. Liian lyhyeen vain polskuttelu jäi. Oli ehdittävä ajoissa NopolaPop-tapahtumaan.