Musiikkitoimittajat saivat levyn arvostelukappaleen mukana oheisen saatteen.
Suljettu on uusi albumi Absoluuttiselta Nollapisteeltä. Jos Absoa on hieman sulkeutuneena porukkana pidettykin, niin Suljettu ei ole ummehtunut. Kuunnelkaapa yllämainittuja kappaleita: jo singlelohkaisun saaneen Kupit on kuin olisi häät -raidan rivakkaa lähiörockia, Sukututkimus lannistaan miltei Cardigansiin asti venyvää tarttuvuutta, Joen silmille -kappaleen lempeää kiitoa - todennäköisesti maailman parasta poplaulua, jota koskaan on kirjoitettu tai tullaan kirjoittamaan geeniperäisestä Sallan taudista.
Rovaniemellä perustettu, nykyään Tampereella vaikuttava Absoluuttinen Nollapiste on nyt neljännessä albumissaan. Yhtyeen edellinen pitkäsoitto, tasan vuosi sitten ilmestynyt Simpukka-amppeli piti sisällään radioissakin tykästellyt suosikkiraidat Silti ja Ajoratamaalaus.
Amppeli siirsi Absoa piirun verran lähemmäs Suomi-rockin keskitietä. Suljetulla Absoluuttisen Nollapisteen transit kääntyy taas oudommille, vähemmän käytetyille väylille, kapeneville teille, joilla "heinä nuolee auton pohjaa". Liikutaan kaupunkien rajoilla - siirtolapuutarhoilla, raviradoilla, vedenpuhdistuslaitoksilla, linja-autojen kääntöpaikoilla, kuten vaikuttava, Police-tyyliin riffailtu Mihin kertoo.
Suljettu on asenteeltaan selvästi sukua Absoluuttisen Nollapisteen hienolle kakkosalbumille Muovi antaa periksi (1995), jolla Abso jo pääsi Suomi-rock-historioihin - esimerkiksi Jee jee jee -kirjan ylistävään esseeseen.
Mikä sitten on "suljettu"? Sana tuo mieleen lama-Suomen hiljaiset pikkukaupungit suljettu-kyltitettyine liikkeineen. Suljettu päättää 1900-luvun heleyden. - Ja levyn suku on suljettu, huomauttaa Tommi Liimatta, Absoluuttisen Nollapisteen laulaja ja päälaulunkirjoittaja.
Suljettu on teemalevy, Liimatta painottaa. Teemat eivät ole vähemmän haastavia kuin kasvatus, lapsien kasvaminen ulos sukujen ahtaista raameista, siirtyminen maaseudulta lähiöihin... Suljettu on siis hyvin suomalainen levy yhtyeeltä, jota ei olla totuttu pitämään mitenkään Suomi-dokumentaarisena Miljoonasateen, Kolmannen naisen tai Mikko Alatalon tyyliin.
Albumin avausraita Kasvatus on isän puheenvuoro pojalleen. Aki Lääkkölän koraalimainen urkutausta viittaa Jukka Gustavsonin aikaiseen Wigwamiin (kun taas "uusi" Wigwam saa Absoilta hyväksyvän päännyökkäyksen Tungos on lavasteen Bless Your Lucky Stars -viitteissä).
Albumi sulkeutuu viisiosaiseen teokseen Suvannossa ylpeä ilme, joka kestää 20 minuuttia ja hakee Suomi-rock-sinfoniana vertaistaan - löytäen jonkinlaisen edeltäjän oikeastaan vain Se-yhtyeen rock-oopperasta ...ja me tehtiin rakkautta, joka ilmestyi vuonna 1979.
Suvannossa ylpeä ilme kokoaa yhteen Suljetun kasvutarinan, jonka Liimatta itse asiassa aloitti jo soololevyllään Liimatan Pan Alley (1996). Tarinan poika on kasvanut erilleen komentelevasta isästä, isä on kylän hylkäämä, kyläkin on unohdettu. Liimatta kuljettaa kertomusta hyvin elokuvamaisesti, järjestelee kohtauksia, jotka tuovat mieleen sellaisia Suomi-filmejä kuin Vaiennut kylä, Kukkivat roudan maat tai Maa on syntinen laulu. Poika kuolee, setä ei sittenkään, miten käy isän?
Absoluuttisen Nollapisteen 90-luvun Suljettu sulkee komeasti. Tommi Liimatta on luonut vahvimman levykokonaisuutensa. Basisti Aake Otsalan kirjoittamat ja laulamat Portaat ja Joutomaa laventavat albumin tunnelmia.
Kitaristi-kosketinsoittaja Aki Lääkkölä soittaa värikkään oivaltavasti, kuten ennenkin. Teemu Eskelisen stemmalaulut seuraavat Liimattaa eläimen varmuudella - tarkkailkaapa vaikka Esinekeräilyn hitautta. Tomi Krutsinin rumputaide on huipussaan: kuunnelkaa Krutsinin rupattelevaa virvelityöskentelyä Tungos on lavasteessa tai Kupit on kuin olisi häissä.
"Älä iäksesi juutu samaan divarilaariin", laulaa Tommi Liimatta Kasvatuksessa. Jos Absoluuttinen Nollapiste on jäänyt vieraaksi, niin on korkea aika tutustua.
S. S. Kononen
Maaliskuussa 1999