Musiikkitoimittajat saivat levyn arvostelukappaleen mukana oheisen saatteen.
Absojen ensimmäinen kokoelmalevy julkaistaan 12.3.2001
(sisältää ennen julkaisemattoman kappaleen Käyneet hedelmät)
Rovaniemellä kesällä 1991 toimintansa aloittanut Absoluuttinen Nollapiste on viiden albumin jälkeen julkaissut ensimmäisen kokoelmalevynsä. Yhtye nousi demopalstoilta laajempaan tietoisuuteen syksyllä 1993 sijoittuessaan Rock-SM -kilpailussa viidenneksi. Bändi solmi kohta tämän jälkeen levytyssopimuksen tamperelaisen Vinylmanian kanssa.
Debyytti-CD-EP "Ei ilmestynyt" julkaistiin maaliskuussa 1994 yhtyeen jäsenten ollessa toisella luokalla lukiossa. EP ja syksyllä 1994 julkaistu LP "Neulainen Jerkunen" esittelivät sen Nollapisteen millaiseksi yhtye miellettiin senkin jälkeen kun musiikillinen ilmaisu oli jo jäsentynyt hillitymmäksi: moniosaisia, poukkoilevia progebiisejä kollaasinomaisilla sanoituksilla. Tämän rinnalla kehittyi helppoja pop-rakenteita viljelevä tyyli, joka puhkesi kukkaan myöhemmillä levyillä; "Jerkuselta" on kokoelmalla tästä esimerkkinä kappale Rarmos Ybrehtar.
Seuraavana vuonna yhtyeen jäsenet - laulaja Tommi Liimatta, basisti Aake Otsala, kitaristi Aki Lääkkölä ja rumpali Tomi Krutsin - kirjoittivat ylioppilaaksi ja syksyllä 1995 ilmestyi toinen LP "Muovi antaa periksi". Kappaleiden kestot lähenivät normaalia pop-mittaa - jääden joskus jopa sen alle - proge-estetiikasta tinkimättä. Alettiin puhua 'progepopista'. Levy sisälsi toisaalta radioystävällisiä esityksiä (Koira haistaa pelon) ja toisaalta hyvinkin kunnianhimoisia teoksia (Olen pahoillani). Suuri yleisö ei etelässä harvakseltaan keikkailevaa yhtyettä kuitenkaan löytänyt.
1996 jäi välivuodeksi Nollapisteen suorittaessa isänmaallisia velvoitteitaan. Liimatta muutti Tampereelle ja teki soololevyn "Liimatan Pan Alley". Yhtyeen toiminta jatkui seuraavana vuonna kokonaan Tampereelta käsin ja Teemu Eskelinen kiinnitettiin taustalaulu- ja lyömäsoitintehtäviin. Syksyllä 1997 ilmestyi single Ajoratamaalaus, jota seurasi helmikuussa 1998 kolmas levy "Simpukka-amppeli". Nyt pop-elementit olivat määräävässä roolissa, mutta aivan tavallisimpia ralleja eivät radiosoittoa saaneet rallit Silti ja Kaatua olleet. Yhtye teki ensimmäisen pitkän kiertueen.
Absoluuttisella Nollapisteellä aina tiiviinä esiintynyt 70-luvun progen harrastus kannusti uuteen haasteeseen: tehdään teemalevy. Yhtye ei ole ensisijaisesti pyrkinyt tekemään 'täydellistä pop-biisiä' vaan rakentamaan monitasoisia albumikokonaisuuksia. Tämä pyrkimys saavutti ensimmäisen toimivan ilmaisunsa keväällä 1999 ilmestyneellä "Suljettu"-levyllä, joka oli kertomus isän ja pojan suhteesta maaseudulla. Löytyi levyltä kuitenkin singleksikin irrotettavaa materiaalia: Kupit on kuin olisi häät ja Sukututkimus lannistaa olivat jopa tanssittavia esityksiä.
Viides albumi "Olos" (2000) syntyi pyrkimyksestä kehittää musiikkipuolta väljempään suuntaan - ei enää zappamaisia sointumättöjä. Bändi ryhtyi säveltämään yhdessä kun biisit aiemmin olivat pitkälti olleet Liimatan, Otsalan tai Lääkkölän yksinomaisia tekeleitä. "Olokselta" nousi pikkuhiteiksi kappaleet Ja jos sekä Kotiinpaluu, jotenkin.
Jokainen levy oli myynyt edeltäjäänsä hieman paremmin ja kun takana oli kuuden vuoden ajalta levytyksiä, yhtye päätti ottaa aikalisän ennen kuudetta albumiaan ja julkaista kokoelmalevyn. "Olen pahoillani - valitut teokset 1994 - 2000" ei ole niinkään kädenojennus vanhoille faneille (koska se sisältää vain yhden B-puolen ja kaksi aivan uutta kappaletta) - sellaisen aika lienee myöhemmin - vaan levy sille yleisölle joka ei vielä tiedä ansaitsevansa Absoluutisen Nollapisteen. Tästä levystä on tutustuminen hyvä aloittaa, tästä on hyvä jatkaa.
Ray Sund, Ylöjärvellä tammikuussa 2001
Yhtyeen kotisivut: www.karppanen.com/absoluuttinennollapiste/