Musiikkitoimittajat saivat levyn arvostelukappaleen mukana oheisen (kuvallisen) saatteen.

Absoluuttinen Nollapiste
Musta hiekka

Tommi tässä terve.

Ja tässä myös kymmenes albumimme. Luulin, ettei ensilevystä tähän pisteeseen kuluisi ihan viittätoista vuotta. Tai luulinko mitään? Tiesin jotain. Sen tiesin, että noin kovien jätkien kanssa paljon tulee mahdolliseksi. Rajaa ei ole.

Äänitimme Mustan hiekan viidessä kolmen päivän sessiossa. Toisinaan Aarnion Pekka pistäytyi kuuntelemassa ja tarjoamassa neuvon. Muuten olimme Studio Kuussa aivan keskenämme. Joku meistä painoi REC-nappulaa. Ja deleteä. Meillä oli hauskaa ja vakavaa.

Keskuudessamme vaikutti kuudeskin jäsen, yhtye itse. Selässään historia. Jännitimme, kuuntelimme ja ruokimme sitä. Löimme sitä selkään. Piirsimme uusia viivoja kuudetta jäsentä esittävään kuvaan.

Voisin osoittaa levyltä erityisen onnistuneita paikkoja, mutta miksi oikeastaan. Yhtäälle suunnattu valo pimentää ympärystän. Tuossakin Janne Hast pistelee niin maukkaasti, ja tuo bassorummun polkaisu ansaitsisi oman esseensä, kuuntelenpa sen uudestaan.

Viidentenätoista elokuuta äänitimme Mustan viisarin. Sen jälkeen tunsimme, että levy on tässä. Kappaleita jäi ylitse puolentoista albumin verran. Olimme voineet valita. Niin on harvemmin käynyt.

Musta hiekka on sellainen levy, että tähän loppuun ei sovi motoksi Tomi Krutsinin lause: "Tekee niin tai näin, se voi olla hyvä tai huono juttu."

Tampereella kuudentena lokakuuta
yhtyeen psta
Tommi Liimatta