Musiikkitoimittajat saivat levyn arvostelukappaleen mukana oheisen saatteen.
Vinylmania VMY 94003, julkaisupäivä 22.10.1994
Tomi Krutsin - lyömäsoittimet
Tommi Liimatta - laulu, puhaltimet
Aki Lääkkölä - kitarat, koskettimet
Aake Otsala - bassot
Kappaleet pääasiassa Liimatan, sovitukset orkesterin
Rovaniemeläisen Absoluuttisen Nollapisteen levytysuralla on maaliskuisen debyytin, "Ei ilmestynyt" -CD-EP:n jälkeen vuorossa täyspitkä albumi. "Neulainen Jerkunen" -nimen saanut CD on äänitetty Tampereella menneenä heinäkuuna, ja se saa julkaisunsa Musiikki '94 -messuilla Turussa lokakuun 22. päivänä.
Jos "Ei ilmestynyt" oli Absoluuttisen Nollapisteen "ei rajoituksia" -hengen manifesti, esittelee "Neulainen Jerkunen" pohdiskelevamman orkesterin. Eri tyylilajien välillä ei koikkelehdita nyt yhtä hurjasti, mutta soiton vapautuneisuus ja kappaleiden melodisuus, suorastaan sairaalloinen tarttuvuus eivät ole hävinneet. Kuunnelkaapa erinomaisen tarttuvan riffin ryydittämää, riemun ja apeuden välillä kulkevaa hautajaiskuvausta "Lue tarina, osta puku, opi tanssi", "Matkustajakoti Lintukoto" -valssia, letkeää "Pimeässä vietetty aika minuuteissa" -raitaa, mandoliinisoolon ryydittämää perverssiä "Rarmos ybrehtar" -poppia, imevää syys-rokkausta "Ääniaallot tappaa syövän"...
Tekstit herättävät epäilemättä kysymyksiä. Mistä apeus, kuolema ja veri? Keitä nämä lyriikoissa seikkailevat jerkuset, kankiset ja simmat oikein ovat? Mikä ihmeen "Polki polveen katsos kiloheederle kaufen" tai "Seuraudet, Baude"?
Tommi Liimatan teksteissä "Ehdokkaat"-raidan tyyppinen suora puhe on harvinaista. Hieman Kari Peitsamon tavoin Liimatta rakentaa omaa maailmaansa, mitä on hankala ymmärtää, jos ei kuule pullonpalautuskoneen harmonisia yläsävelsarjoja, mitä on hankala nähdä, jos kahvinkeittimen led-valo ei riitä, minne on hankala päästä, jos on niin iso, että jääkaapin oven magneettikentän vetovoima ei ole kyllin vahva.
Levyn nimikappale on hyvä esimerkki siitä, kuinka kuulija saa ideat palasina. "Minun oli määrä kirjoittaa lyriikkaa, mutta turvauduin lauseisiin, jotka tuskin mitään tarkoittaa", Liimatta paljastaa heti ensimmäisessä säkeistössä. Ja vaikka tarkoitusperät sitten jäävätkin hämäriksi, se ei loppujen lopuksi haittaa. Kun Liimatan ääni särkyy viimeisillä riveillä, valtaa kuulijankin empatia, olipa sitten kyseessä minkä tason henkinen murhenäytelmä hyvänsä. Kappale loppuu Aki Lääkkölän levytysuran parhaaseen kitarasooloon, jota voi liioittelematta luonnehtia ylvääksi tai majesteetilliseksi.
"Neulaisen Jerkusen" lisäksi albumia kuvaavat hyvin sen muut pitkähköt, pohdiskelevat, tajunnanvirtaiset raidat, kuten "Kivoja kansioita", "Paikallinen nimikauhu tulee ellei maissi lopu" ja "Valtani viimeinen päivä". Viimeksimainittu on levyn massiivinen päätös, joka yleistunnelmaltaan ja soundeiltaan tuo mieleen Wigwamin "Grass For Blades" -klassikon. Lääkkölä soittaa pianoa ja sooloilee lisäksi Hammondilla; Aake Otsala ja Tomi Krutsin taustoittavat asiaankuuluvan, loverecordsmaisen tuhnusti soivilla bassolla ja rummuilla. Läpi levyn komppipari työskentelee yhtä idearikkaasti, maanläheisyyttä unohtamatta. Wigujen Pohjola/Groundstroem-Österberg ja The Bandin Danko-Helm ovat aika pirun korkeita vertailukohtia, mutta heitä on selvästi kuunneltu, ja ajatus alkaa olla sisäistetty.
Lopuksi ne pakolliset: Absoluuttinen Nollapistehän sijoittui Rock-SM 93:ssa viidenneksi, päästen loppukilpailijoista kuitenkin ensimmäisenä levyttämään. Nollapisteen kaverit ovat kaikki vuosikertaa -76 ja suorittavat Rovaniemellä paraikaa lukion kolmatta luokkaa. Jahka syysloma saa lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla, lähtee bändi tiiviille etelänrundille, joka sisältää muun muassa Tavastian-keikan.
S. S. Kononen, syyskuu 1994