Musiikkitoimittajat saivat levyn arvostelukappaleen mukana oheisen saatteen.
Sanotaan, että joka seitsemäs aalto on muita suurempi ja voimakkaampi. Seitsemänteen albumiinsa ennättäneen Absoluuttisen Nollapisteen tapauksessa vertaus hieman ontuu, sillä uutuuden kuusi edeltäjääkin ovat olleet hyvin vahvoja näyttöjä suomalaisen rockin kentällä.
Jotain on kuitenkin matkan varrella tapahtunut; Absojen musiikki on onnistunut ottamaan askelia helpommin omaksuttavaan suuntaan menettämättä silti pisaraakaan ainutlaatuisesta kiehtovuudestaan ja jännittävyydestään. Bändi sai heti alussa otsaansa vaikeasti karistettavan "älykkö-proge"-yhtyeen leiman, mutta Seitsemäs sinetti viestittää osaltaan, että tätä poppoota ei voi kahlita mihinkään karsinoihin. Vaikka levyllä kuullaan sävyjä niin hard rockista kuin kansanmusiikistakin, lopputulos on kuitenkin aina ehtaa Absoluuttista Nollapistettä.
Tommi Liimatan ohella toisen pääbiisintekijän Aki Lääkkölän kitara hallitsee levyä monin sävyin, milloin raskaasti riffitellen, herkästi myötäillen tai huimaan rock-lentoon nousten, kuten raidalla Viikon perehtymisjakso. Tomi Krutsin hoitaa vankan rumpukompin lisäksi myös riemastuttavat taustalaulut ja tanakkaa bassoa näpelöivä Aake Otsala tulkitsee päätoimensa ohella myös hienon itse kirjoittamansa laulun Tyynyn kääntöpuoli.
Ja vaikka nelikko tulisi mainiosti toimeen omillaan, levylle on otettu apuvoimia lisäväriä tuomaan. Janne Hastin koskettimet pääsevät parhaiten esille raskassävyisellä avausraidalla Kerro ketä ajattelit ja Mikko Kuisman viulu lähes varastaa shown hauskalla perinnebiisillä Käsitys lapsenlapsista, jolla vokalisti-sanoittaja Tommi Liimatan omaleimainen huumori kukkii hersyvimmillään. Vieraileva äänitaiteilija Anna Ranki kruunaa oopperaotteellaan päätösraidasta Sinetti upean kliimaksin, jolla olisi aineksia päätyä vaikka jonkin arvoituksellisen elokuvan soundtrackille. Joka tapauksessa biisi toimii loistavana lopputekstinä myös tälle hienon yhtyeen komealle teokselle.
Yhtyeen jäsenten omien soittimiensa lähes virtuoosimainen hallinta, hienot monisävyiset biisit, näkemykselliset sovitukset, onnistunut tuotanto ja Tommi Liimatan persoonalliset sanoitukset ja omintakeinen vokalisointi luovat mielikuvan jostakin ainutlaatuisesta, ja sitähän Absoluuttinen Nollapiste juuri on. Yksikään toinen yhtye ei kuulosta tältä - nyt yhä suuremman kuulijajoukon on aika astua rohkeasti Absojen ihmeelliseen maailmaan. Kun sinne kerran käy, saa panna uusiksi käsityksensä kaikesta vanhasta, niin musiikillisessa kuin ulkomusiikillisessakin mielessä.