Katiska

(Liimatta 9/01 - 20.2.07)

Lasken katiskaa, se on kalan viimeinen labyrintti
ja venettä soutaa minun lempeä adjutantti
Kun sadetakin taskuun tulppa jäi
minä soudin, hän äyskäröi

Tule veneeseen hiljaa
Tänä yönä syö, kuu lupaa

Kuutena päivänä syönti on hyvä
Kuun lopulla sataa ehkä lumen
pehmennyt laituri vedetään ylös
vilpolan kattoon häkki nostetaan

Nukkainen juurakko on kalan edellinen labyrintti
jonka katveiden läpi neuvokkaasti ui sintti
Kun ei mahdu verkon silmästä
kääntyilee eväs uppohäkissä

Adjutantti muistuttaa kun kieltää kahlaamasta:
kuun nousu ja lasku on paras ottiaika
Kopautan päähän ja vedän mahan auki
Savu ryömii kanerviin kun kusen nuotioon

Tulen veneeseen eteen
Lasken katiskaa veteen