Lihassa ja taivaassa
Laulujen sanoitukset
(Liimatta - Krutsin 4.-23.1.07)
Näen peilissä hopeisen haalarin
kun astun sykkeeseen laserin
taivaallisen onnen tyyssijaan
Laserlinnut keinuu vastaan
Nuoria runkoja polvella
kolmestilaukeava haalarin alla
Ei kai sulkeudu planeetta?
Rakastan tämän hetken maailmaa
Ei ole mitään suurempaa totuutta:
vain nämä misut ja tämä planeetta
Haetko meille Piña Coladat
niin muutkin mahtuu mun syliin
Olen lihassa ja taivaassa
tiukimmissa saappaissa mitä on
ja huudan: eihän sulkeudu planeetta!
Kuulun erotiikan maailmaan
Haalari päältä, tulehan päälle, lintuni!
(Liimatta 11.1. - 21.2.07)
Voi Luoja miltä sä näytät
Pyyhi
ei kun toiselta puolelta
Joo, nyt ei oo enää
Se saattaa turvota
Pane siihen lunta
Kato vaan että lumi on puhasta
Ei me nyt enää mennä mihinkään
Ei ne päästä sua sisään
Ei me enää saada mistään taksia
Et jää siihen
Mennään nyt
Ala tulla
Ei puhettakaan että sinua päästän horjumaan
hiekoittamattomaan maisemaan
Ei puhettakaan että yksin pääset kulkemaan
Sehän voi vielä sattua vastaan
Kyllä sä vielä pari katua jaksat
Huomenna tuota poskea vois jo näytellä rahasta
Sirkus varmaan pestais meidät
Sä näytät niin pahalta että menestys olis varma
Anna olla
Kuulitko
Ala tulla
Tunsitteko te?
Mitä sä sanoit sille?
Mistä se alkoi?
Etuiliko se?
Ei puhettakaan että päästän yksin horjumaan sinua
jolla pääsen tienaamaan
(Liimatta 9/01 - 20.2.07)
Lasken katiskaa, se on kalan viimeinen labyrintti
ja venettä soutaa minun lempeä adjutantti
Kun sadetakin taskuun tulppa jäi
minä soudin, hän äyskäröi
Tule veneeseen hiljaa
Tänä yönä syö, kuu lupaa
Kuutena päivänä syönti on hyvä
Kuun lopulla sataa ehkä lumen
pehmennyt laituri vedetään ylös
vilpolan kattoon häkki nostetaan
Nukkainen juurakko on kalan edellinen labyrintti
jonka katveiden läpi neuvokkaasti ui sintti
Kun ei mahdu verkon silmästä
kääntyilee eväs uppohäkissä
Adjutantti muistuttaa kun kieltää kahlaamasta:
kuun nousu ja lasku on paras ottiaika
Kopautan päähän ja vedän mahan auki
Savu ryömii kanerviin kun kusen nuotioon
Tulen veneeseen eteen
Lasken katiskaa veteen
(Liimatta 30.11.06 - 26.2.07)
Kukkii raja
jonka maahan vedit ettei lähemmäksi tulla
Olit puhekiellossa
Kasvaa siihen kesä, ehkä puu
Seisoit sivummalla meistä
Haudoit siellä mitä lie
Pelatkaamme vaatteet vähemmiksi
leikki muuttuu, minä lupaan, illan tullen rajummaksi
Vaatteet yhteen kasaan, kasa tuleen, kortit pakastaan
ja rajat saa liikahtamaan
Kellä korkein kortti, keskelle
Me tiivistämme ympyrää
hän puhdistuu eikä pelkää
Jokainen pimeytensä tunnustaen
saa mennä pidemmälle pimeässä tunnustellen
Tämä on vasta sitten vapaata
kun tähän myöhemmin ei puheissa tarvi palata
Kun olet vapaaehtoinen
vain sana voi tehdä vahingon
ja soveliaasta muistuttaa
Kukaan ei pakota sinua mihinkään
mutta huomaan että haluat nähdä tämän loppuun
Sinne on kirjoitettu vain koodisana
ainoa sana jonka saa tänään lausua
Ääneen sanottu on köydensivallus
kun totumme hiljaisuuteen
joka on hengitystämme
Saa rakastaa, ei rakastua
Joko tuntee säännöt jokainen?
Saanut on kukin suojakseen kortin
johon kohtalo on vangittu leikiten