Neulainen Jerkunen
Laulujen sanoitukset
(Liimatta 27.6.93)
Ei kannata miettiä muotoja kun ei ehdi:
"reisien" vai "reisten"?
Keksin sen seisten.
(Liimatta 13.12.93)
Hääpäivänä hautajaiset, sukulaiset silmät turvonneina seisoivat.
Satoi niinkuin arvasitkin, päivä oli otollisin mustiin pukeutujille.
Arkun päälle heitin viitosen, kumarruin vielä kuoppaa katsomaan.
Sadevesi pesi kuopan seinämät, murtui alta maa
mä kuoppaan horjahdin.
Olen haudassa, en jossain muualla.
Omaiset ei välitä, ehkä eivät huomaa.
Hiekkaa hautaan lapioitiin, elävältä hautauduin.
Nielin hiekkaa.
Hieman siedin.
Ei mitään enää voi
se varmuus kyllä paljon pelastaa.
Loppunut on ilma täältä
kukat viety haudan päältä prässiin painumaan.
Jäin mullan alle näin
ei kukaan mua tullut noutamaan.
Ei sattuneet kai joutamaan, pian minut tappoi routa maan.
Olen jossakin, en tunne maisemaa.
Levyt viedään kellariin, kaikki muukin pois.
Lattia löytyy alta mullan, valkoiset on seinätkin.
Olen siellä missä hautajaisten sankarit palelee.
Kun avaan suuni ja sanon asiani harkiten
se kuulostaa kuin olisin ulkoa oppinut sen.
Kun toimin toisin kuin annan odottaa
toiset menneisyyteeni viittaa ja opettaa.
"Ymmärrän", vastaan puhelimeen, jos joudun pettymään.
Kirjan vastaus on kolme, olen väärässä
jälleen, viimeksi olin... vuonna...
Veri on hyvää kun yksin juo, on jaettu ilo puolet vähemmän.
Kuvan ja tekstin yhteys vaivaa:
mistä tuntee kunkin motiivit?
Tietyntyyppisissä lauluissa aina purjehditaan pois.
Kuulostaako se vakuuttavalta, jos ei muuta voi kuin matkustaa?
Ostan puvun, saavun paikkaan, vaihdan painon toiselle jalalle.
Näyttelen eheää sivullista, huomaamatonta.
(Liimatta 6.7.92)
Matkustajakodin takana suoritetaan toimintoja.
Suu vikkelään käy. Ketään tuttuja nurkissa ei näy.
Matkustajakodin takana solmitaan suhteita.
Nopeasti suoriutuvat he. Ovi sängyn virkaa suorittaa.
Matkustajakoti-koto-lintu-soi.
Matkustajakodin takana vaihdetaan vaatteita.
Savukkeetkin syttyvät. Pakko kaupunkiin on lähteä.
Matkustajakodin takana ei enää kukaan suoriudu.
Huoneista ei kuulu ääniä. Kaivo kutsuu pian emäntää.
Matkustajakoti-koto-lintu-soi.
Hän on ollut poissa vasta puolet ajasta.
Hän ei tule, ennenkuin on rahat lopussa.
(Liimatta 16.4.94)
Mistä löytyy uusin kevenne? Onko jossain lisää puolukkaa.
Ei kai minun vuoroni oo?
Velvollisuus oli velka, tiedetään.
Siitähän johtuu levottomuutein.
Ei ole aikaa jäädä keskittyyn, täytyy kuulla
semmoinen levy jonka voi kesken jättää.
Kiire on taas, aika nousta ja lähteä show'sta.
Tietenkin kesken jää punapäiden haastattelut!
Kivat kansiot miellyttää kun ei ehdi jäädä etsimään.
Löydät haluamasi lehden nopeasti.
Onnellisimpia iltoja ovat ne jolloin tietää sairastuvansa
vasta huomenna. Siinä on jotain.
Kuinka tiedän olenko sairas ellen nouse ensin ylös?
Mitenkään sitä ei makuuasennosta voi.
Kivat kansiot miellyttää kun ei ehdi jäädä etsimään.
Löydät haluamasi lehden nopeasti.
Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa hoitamaan käsiään.
Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa lupauksien tekeminen.
Mistä löytyy uusin kevenne? Onko jossain lisää mustikkaa.
Kansioihin kokoan julkaisut, vuosikeLLat pysyvät kunnossa.
Kansiot on meidän iloksi suunniteltu, osaltaan ne keventävät
järjestyksenpidon taakkaa sekä tämän myötä myöskin koko elämää.
(Liimatta 2.7.92)
en tiedä mitä tekisin
kohta repeän rinta räjähtää
on pää kuin isänmaaton
mies
kipu
liekki
huominen on suuri mainos sunnuntain
herään vedenrajaan
iho kasvaa lian päälle
laiva jättää vesi nousee vatsa kääntyy
akselissaan oikein päin
se tyhjenee
onko ensi viikolla elämää
näkeekö vainaja aikaa hämärää
kello täyttää kahdeksan
lattia peittyy puudeleihin
sängyn alta kokonaisen parven imuroin
kesä on pilalla kesä haisee
kaupunki joraa maaseutu nukkuu
syksy saapuu laiturit viedään
onko laskettavissa tiilenpäät?
päät
harmaat säät
(Liimatta 5.6.94)
Makasin lattialla ja kirjoitin kynällä.
Silmiä kirveli väsymys mutta tuloksiin tähtäsin.
Minun oli määrä kirjoittaa lyriikkaa, mutta
turvauduin lauseisiin jotka tuskin mitään tarkoittaa.
Valot kasvoissa, takaa tulee ihminen, nostokurjen takaa Mies
jos ollaan tarkkoja.
Olen nähnyt hänet ennenkin, hänen nimensä on uskomattoman valmis.
Mishka ei usko ollenkaan, sellainen rubiinirintainen mies.
Jerkunen ei vastaa, krhm. Kysymyslauseet
herättävät vaikutelman ontosta puunrungosta.
Jerkunen ei ole mikään "jermunen".
Hän antoi kassin tyhjiä pulloja kauppaan vietäväksi.
Sedän molemmat silmät ovat lasia.
Toinen silmä on auki kun toinen silmä nukkuu.
Makaan sisällä ja katson veistosten kulkua:
[rahat sotkuista mustetta / luut hauraita keksejä / kirjavarastossa on
pahvinen kruunu]
Tiliotteen saa pyytämättä. Ennen oli pyöränpaikatkin isompia ja
kerrokselliset asiat - kuten housut.
Oikotie on vielä kesken.
Kompassi välähti silmissäni. Vielä on siviiliääni VKKsenä.
Jokin korento jota ei muuten jaksaisi kantaa.
Niin...
sellainen
on Neulainen Jerkunen.
(Liimatta 18.1.94)
Naapurivaarassa on joskus kiire. Aina kukaan ei jaksa odottaa.
Toiset menee nukkumaan, muut limppii vuoteilleen.
Lampunvarjostin jäi kiinni pensseliin.
Ilta saa jo loppuu, ethän roikkaa vedä seinästä?
Minä tunnen sen, tiedän tapauksen.
Kuka voisi sanoa mikä on tämän maan nimi?
Kuka voisi sanoa missä on tämän maan kaunein puisto?
Poika hommaa, katsoo julkaisuvuoden.
Väärinpäin luen sanat - sepä vasta hauskaa.
Toinen silmä katsoo itään, toinen ei mitään.
Kevyissä kansissa on raskas todellisuus.
Rajalla on rautaa niinkuin aina.
Minä tiedän kai... tai sitten niin.
Kuka voisi sanoa mikä on tämän maan nimi?
Kuka voisi sanoa missä on tämän maan kaunein puisto?
Koulupuistossa on penkit valkoiset.
Niillä istun, ostin juuri suuren jäätelön.
Ari ottaa päärynää, ei sille kelpaa muu.
Yksi pallo neljä puol, kaksi kuutosella saat.
On vähän hinnat muuttuneet niiden aikojen.
(Liimatta 4.5.94)
Minkälaiset ihmiset lukevat lehtiä?
He tuntevat arvonsa, puhuvat sofiaa, riippuvat ajassa.
He puhuvat harvoin säästä, tuskin puhuvat ollenkaan.
He lukevat paljon ja pukevat sanoiksi tukevat lohkareet
pienimmätkin mielenliikkeet
ei kukaan heistä tunnu katuvan valintaa.
Minkälaiset ihmiset vastaa selvästi?
He puhuvat sepeliä suussaan, ovat puhuneet kauankin.
Ottavat huomioon huonokuuloisenkin kuulijan.
Heidän puheensa vetoaa nuoriin sekä vanhoihin
hermafrodiitteihinkin
ei kukaan heistä pelkää salamurhaajaa.
Paikallinen nimikauhu tulee ellei maissi lopu.
Suomi on Chilen itäinen rasva Sodankylän kastanjatöppäilyyn.
Nukutusta ennen Jani oli tismalleen boorilainen otus.
Ystävällinen padan kautta, tapoin oman pyöryläni.
Minkälaiset ihmiset lähtevät ajoissa?
He suunnittelevat ajankäytön hyvin huolella.
Nousevat aamullakin tuntia ennen toisia.
Kellon mukaan aikataulun tiukan laativat
itseltään paljon vaativat
ei kukaan heistä kaipaa vapaata aikaa.
Minkälaiset ihmiset käyvät ulkona?
He pukeutuvat hyvin, ystävilleen soittavat.
Pöytäseuruetta tempuillaan huvittavat.
Neljän seinän sisälle ei heitä jäämään saa
he eivät kestä hiljaisuutta
ei kukaan heistä herää unesta milloinkaan.
"Onko tämä jotain vakavaa?"
Kysymyksenasettelu pielessä on, vastata en voi.
"Onko täällä yhtään elävää?"
Jos puhut elävistä, silloin petyt:
täällä on vain meitä pieniä.
Minkälaiset ihmiset?
Minkälaiset?
Ketä etsitkin, hän ei ole täällä.
Kukaan ei tunnusta olleensa missään.
Kukaan ei tunne olevansa kukaan muu.
(Liimatta ?/1994)
Rohkeutta ja inhimillisyyttä! Oikeutta ja kohtuutta!
Kokemusta, tietoa, taitoa! Avoimuutta, keskustelua, julkisuutta!
Vankkaa kokemusta! Kuntalaisten parhaaksi!
Rohkeutta ja lämpöä! Valmiina vastuuseen!
Ahkeruutta, harkintaa, yhteistyötä! Avointa ja rehtiä toimintaa!
Asiantuntemusta! Johdonmukaisesti, jämäkästi, järkevästi!
Vakaata asioiden hoitoa! Ei tempuilla vaan teoilla!
Sanojensa mittainen! Äänesi arvoinen!
Rohkea itsenäinen! Vapaampi kunta, vapaampi ihminen!
Kestävään kehitykseen! Urheilullista jämäkkyyttä!
Ättyykkämäj atsilluliehru! Neeskytihek näävätsek!
Nenimhi ipmaapav, atnuk ipmaapav! Atseloup neskotiilatnuk!
(Liimatta 8.12.93)
Simma kävelee. Hän kävelee ja kävelee ja kävelee vain,
maalinauhan hain.
Simma kävelee. Hän kävelee maljan täyteen, hän ostaa osakkeet.
Simma kävelee. Hän muistaa hinnan ja muuttaa pois ja laskee syvänteet.
Simma kävelee. Hän tieni mainosta valaisee ja on.
Hän kadehtien kaataa kulissit.
Simma kävelee. On liimautuneet laihat suut, kädentyneet ja.
Simma kävelee. Nyt saapuu meidän sankarimme kengät kädessään.
Simma kävelee. Loppuu levy, "feidaa sumuun", aaäl muistuttaa.
Simma kävelee. Kuuluu vastaus, vaihteet toimii.
Viheltäen sammuu lasten kuu.
Näin unta että osasin juosta. Putosin kärryiltä ja satutin pääni.
Avasin laatikon:
"Miksi ajan hengen täytyy vaikuttaa? Miksi nostalgia saa joraamaan?"
Simma Kankinen. Hän erottaa aamun illasta, hän torjuu laukauksen.
Hän tuntee päävärit. Hän etsii silmillään äänen lähdettä.
Hän on puolikas. Hän sanelun mukaan ajattelee, tuntee itsensä.
Simma todetaan syyttömäksi syntymäänsä. Hän vaatii vastauksen!
(Liimatta 18.1.94)
Jääkaapin ovi on magneettinen, keittiön valo on silmiä sulkeva.
Kahvinkeitin maksoi vähän. Jäinen leipä sulaa uunissa.
Sormet mustuu painomusteesta, lehti on niin tuore että tuoksuu.
Olen ajassa, kellosta katsoin. Kahvinkeittimen valo on sammunut.
Vauvaa lyötiin vasaralla päähän, raiskaus kevensi tunnelmaa.
Kaikki onnittelivat hauvaa: emäntä palosta pelastui.
Kertosäkeistö lisää rahaa toi. Kääpiön ommeltu vatsa valvoi.
Ensin F, sitten G, sitten C - näin Keijo kävelee.
On aika mennä kaupunkiin - pysäkille ajaa linjavaunu.
Hinnat ovat nousseet jälleen, maisemat ovat yhtä kauniit.
Penkkien välistä löytyy kakkonen, kahden markan kolikko - otan sen.
Askel lumessa narisee pahasti. Laitan aamun lehden housuihin.
(Liimatta 6.3.94)
Hän kävelee kuin... [grungen messias]
Housut roikkuu polvitaipeissa, kitararokki on IN.
En minä viittaa siihen ihmiseen!
Yllätys on aina riski, hän on vihainen.
Julkea mies, aion sulkea ties!
Seuraa valoa, esikuva nukkuu.
Julkea mies, aion sulkea ties.
Suurin vastaus pimentää huoneen.
Jolla on hattu, ei voi olla hansikkaita.
Kärjistys on paras puolustus.
Teot puhuu puolestain, vaikenen huolistain - en taida sanoa mitään.
Pilkun jälkeen tuleva on liikaa:
jos ei riitä "joo" tai "ei", parempi mennä kotiin.
Toinen käsi varattu on viinilasille, ensimmäinen tervehdyksille.
Toisen käden tietoa saan, syön kerran syötyä ruokaa.
Joudun laulun uhrin tapaamaan!
Alibin lööppi silmiin sattuu... perhosilla oli nokiset siivet.
Nahkasiipiset linnut lentävät ikkunaan.
Hän joutui riisumaan tummat lasinsa
nähdäkseen tuotiinko lounas jo huoneeseen.
On hotellin kylpyhuoneen lattia punainen.
Pöntössä on verinen sikiö, broilerin näköinen.
(Liimatta 7/1991)
Kaikki juoksee perässä!
(Liimatta 10.4.92)
Nekrofilia miellyttää: se hengen vie, mutta rakkaus on kypsää.
Hän nurkan takana meitsiä kyttää nähdäkseen ja itseään lypsää.
Hän on kuollut ja puiden juuri ja syy, olet ien joka tulehtuu ja räjähtää.
Joskus ruumiiden katseluun väsyy, ei niiltä lämpöä saa, eikä sanaa.
Jo taipeitasi liekit nuolee, älä vastaan tuu, en kumminkaan vastaa.
Älä kysy mikä minua vaivaa, pysy pakastimessa, minä lastaan laivaa.
Silmiesi huurre ei lämmittää voi, suljen pakastimen ja sanon "moi".
Älä suihkussa itke ettei lattia kastu, lyö päätäsi oveen jossa lukee
"bastu".
Älä syytä ettet tule syytetyksi - vaikka poikkean, on mulle yksi lysti,
haittaako - vai epäkesko vanne pyörii ja alla on kuminen Anne.
(Liimatta 7.7.94)
minä näin jotain tuolla päin... en tätä säkeistöä osannut jatkaa
minä näin jotain tuolla päin, lopetin lauseen vokaaliin A
muutama säe onnistui hyvin, olin niihin vielä aamullakin tyytyväinen
annoin laululle komean nimen - luotin siihen että se riittää
Pyyhin käteni vääriin pyyhkeisiin: latoja huomauttaa
pyyhekuminpalasia kuivaan kurkkuun: makeat nesteet tuovat oksennuksen
...linja-autopino... nimiä ei sanota... niihä...?
hän tamppaa rinteen
hän katsoo perään
hän väsyy muotoon
hän hymyilee
tulva vei akvarellit pois
karkki meni kurkkuun sukkana
myöhästyin hautajaisistain
menin kuokkavieraana häihini
sanan lähes ahtain merkitys: tulen erehdyksillä toimeen, syytön vastoin
tahtoaan
aseena hiipuu työni vaalea
hän katsoo perään, hymyilee: rummutukseen herään, kerään sanat maasta
lausumatta ei jää "erään"
millaista on kirjoittaa kun kaikki on sanottu
millaista on nukahtaa kun ilman peittoakin on liian kuuma
[muistakaa niitä jotka matkustavat nähdäkseen
keräävät elämyksiä enemmän kuin jaksavat sulattaa
loppujen lopuksi he eivät näe paljoakaan
kuva tärisee niin paljon ettei mitään jää mieleen]
(Liimatta 7.4.94)
Kaikkea ei tarvitse kokea
mutta paljon pitää lukea.