Sortovuodet 1994 - 2004
Levyarvosteluita

Sortovuodet 1994 - 2004

Kotimaisella kielellä artikuloivien progebändien seuraan itsensä soittanut Absoluuttinen Nollapiste tarjoaa kuulijoilleen tällä kertaa erityisherkkuja. Sortovuodet tuplaceedee pitää sisällään paljon mielenkiintoista materiaalia. Siitä löytyy 2 uutta biisiä "Romanttinen komedia" ja "Toukokuun leikit", näistä ensimmäinen on komeimpia rockralleja mitä Absot ovat koskaan levyillensä tallentanut.

Vuonna 1994 ilmestynyt ensimmäinen EP Ei Ilmestynyt on myös mukana, siitä mieleenpainuvin biisi "Ypeke", sylkee koruttoman karuja sanoja elämän yksitoikkoisuudesta. Amnesty levyllä julkaistu "Kun tanssi on valmis" pääsee myös ilmoille, sekä kaikki studiossa äänitetyt singlebonukset.

Näistä bonuksista eniten kiehtovat "Pelkkä Eugenius" ja "Tasan viikko bilesiin (silmukka kiristyy)", koska niissä on soundimaailma aivan eri luokkaa kuin muissa kappaleissa. Tätä samaa loistavaa soundia oli myös viimeisin kokopitkä Seitsemäs Sinetti pullollaan.

Jos näistä ei mieli lämpene, niin kaupan päälle Nollapiste on lisännyt pakettiin Suljettu Live! -albumin. Levy on Tavastialla 2001 äänitetty spektaakkeli, jossa nyrjähtäneet nuorikot soittavat kaikki Suljettu levyn kappaleet läpi. Tämänkaltaisia levyjä ei ole suomessa vastaan astellutkaan, eli hieno veto tämäkin.

Liven soundit ovat myös hyvää laatua ja soitto soljuu tarttuvan grooven tahdittamana. Näistä hienoina esimerkkinä käyvät "Sukututkimus lannistaa", "Tungos on lavaste" ja "Mihin", jonka oivallisena ideana on naittaa yhteen Pink Floydia ja Bob Marleytä. Levyn sisävihkonenkin tarjoaa hyvää luettavaa ja on huolella tehty.

Sortovuodet on erittäin hyvä tapa muistella menneitä ja tarjota kuulijoille kunnon annos hankalasti saatavia äänitteitä. Kun tämä kaikki tehdään reilulla kädellä, eikä millään kämäisellä rahastuskokoelmalla on fanikatraan tyytyväisyys taattu.
Vesa Maunu, Lapin Kansa 3.9.2004

Sortovuodet 1994 - 2004

Markku Halme, Rumba 17/2004

Sorretun voimaa

Rovaniemeläiset ovat uhkaavasti alkaneet kuulostaa ruikuttajilta. Absoluuttisen Nollapisteen parin vuoden takaisen kokoelmalevyn nimeksi oli ehdolla Seitsemän vuoden yksinäisyys, lopulta levystä tuli Olen pahoillani. Uusi harvinaisuuksiin ja liveen keskittyvä kokoelma on puolestaan Sortovuodet. Mitäs sortamista se sellainen on, että saadaan olla tolkullisella levy-yhtiöllä, toimittajat tykkäävät vuodesta toiseen kuin hullu puurosta, on heitetty keikkaa maan isoimmilla festivaaleilla ja päästy soitto- ja levynmyyntilistoillekin. Yleensähän tällaiseen ansaitsen parempaa kohtelua -asenteeseen sorrutaan vasta, kun takana on suurinpiirtein kolmenkymmenen vuoden ura rockbisneksessä.

Semantiikka sikseen. Absoluuttinen Nollapiste on niin mielenkiintoinen yhtye, että sen sillisalaatti- eli jämäkoostekin hakkaa monen virallisen best-ofin ja greatest-hitsin. Laulaja-lauluntekijä Tommi Liimatta muistaa toki huomauttaa levyn kansiteksteissä, että B-puolikokoelman tai lehtipakinakirjan ilmestyessä ei kannata olla juhlallinen.

Tupla-cd:n ensimmäiselle levylle on pakattu pääasiassa yhtyeen singlejen bonusraitoja, joita ei aiemmin albumeilta ole löydetty. Loppuun on asemoitu yhtyeen virkeä debyytti-ep Ei ilmestynyt, jonka painos on ollut jo aikaa loppuunmyyty. Kakkoslevyllä on Helsingin Tavastialla 2001 äänitetty Suljettu-albumin liveversio.

Nollapisteen singlejen kakkos- ja kolmosraidoilla on esiintynyt joko tavallista kokeilevampi tai leikkisämpi yhtye. Sen takia Sortovuosien kuuntelu on mainio kokemus. Abbamainen halolla päähän -tyylin kappale Ylioppilaat on hyvä esimerkki. Suomesta tuskin löytyy toista yhtyettä, jolle tulisi mieleen yhdistää ylitarttuva popmelodia tekstiin, jonka vähemmän nerokas jos kohta hilpeä idea on lähinnä vinoilla abiturienttien innokkuudelle: Mene toki sinä abi työleirille Unkariin, jos tunnet niin, mutta älä sitten siellä sure, jos ei orjan kaapu pure poikiin niin kuin tuo mekko.

Wigwamin Lucky Golden Stripes -vaiheen soinnin jollain oudolla tavalla mieleen tuova Pyhä Nynny III on toinen suosikkikappaleeni tässä seurassa, ja kiekon kahdesta uudesta raidasta täytyy ylistää Toukokuun leikkejä, jonka täytyy olla Tommi Liimatan hienoimpia lapsuusaiheisia kappaleita.

Sovitus ja teksti poimivat aluksi ikään kuin ilmassa väriseviä muistumia, joista pidemmälle edetessä lyriikan rivit, Liimatan tulkinta ja bändin soitto keräävät lisää voimaa, aina siihen asti että lopuksi heitetään jo melkoista heavyä. Aivan kuin katsoisi kerrostalon ikkunasta tyhjää pihaa, jolla kiikku alkaa nousevan myrskyn voimasta hiljakseen heilua niin että lopulta jo lipputangon narutkin paukkuvat.

Mihin kanisterilautan kätken että se on ehjä vielä viikon päästäkin - tai paperinukkeja puen ja kavereiden nähden vampyyreistä luen -tyyppiset huomiot manaavat kasvamisen tunteita esiin tavalla, johon aika harva artisti pystyy. Siis pisteitä Liimatalle, hän on kehunsa ansainnut.

Levyn vanhemmista biiseistä YPEKE heräsi jotenkin uudelleen eloon tämän kokoelman myötä. Liimatan on täytynyt olla aika vieraantunut ja turhautunut Rovaniemen ympyröissään, jotta on voinut teinipoikana kirjoittaa sellaisia rivejä kuin yhtenä päivänä elin koko elämän, yhtenä päivänä juoksin enemmän.

Sortovuodet 1994-2004 on vakuuttava näyttö Absoluuttisen Nollapisteen toivottavasti ensimmäisestä kymmenvuotiskaudesta levyttävänä yhtyeenä. Yhtye, joka ei ole kelpuuttanut tällaisia biisejä seitsemälle studioalbumilleen, on pakostakin aika hyvä.
Suonna Kononen, Karjalainen 14.9.2004

Sortovuodet 1994 - 2004

Kun rock-kentän vasemman takalaidan yhtye julkaisee kymmenvuotisen levytysuransa kunniaksi kokoelman harvinaisista raidoistaan, lopputulokselta sopii kaiketi odottaa päätöntä sekoilua ja bändin omaa kivaa. Niin voisi luulla, ja vaikka Absojen b-puoliin mahtuu myös jokunen vapaamuotoinen, ei niin helposti aukeava instrumentaaliraita, mukana on yllättäen myös ilmiselvää hittimateriaalia tyyliin Ylioppilaat ja Ei syttynyt, mies hymähtää.

Nykykokoelmien lailla mukaan on lisätty kaksi upouutta biisiä. Janne Halmkronan tuottamat raidat ovat oiva lisä bändin kataloogiin. Romanttinen komedia vastaa nimeään liimattamaisella otteella toteutettuna, Toukokuun leikit on monisyisempi, mutta molemmat istuvat mainiosti yhtyeen profiiliin. Vastapainona uutuuksille voi cd:n lopussa kuulla bändin ensi-ep:n Ei ilmestynyt ja tehdä vertailuja mitä kymmenen vuoden aikana on tapahtunut.

Kakkos-cd tarjoaa täydennykseksi yhtyeen livekeikan vuodelta 2001, jolloin se esitti Suljettu-albumiaan kokonaisuutena Otto Hallamaan koskettimilla täydennettynä. Lopputulos on kiistaton todiste Absojen livekyvyistä. Biisien väliset taustanauhaspiikit lisäävät huumoria tasokkaaseen kokonaisuuteen, joka kulminoituu moniosaiseen ja -syiseen, vanhan levypuoliskon mittaiseen Suvannossa ylpeä ilme -kokonaisuuteen, jonka jälkeen kuullaan vielä kaksi encorebiisiä.

Sortovuodet 1994 - 2004 piirtää Absoluuttisesta Nollapisteestä yllättäen syvemmän kuvan kuin normaalikokoelma Olen pahoillani. Livepuolen ansiosta tätä voi jopa suositella bändiin vasta tutustuville. Vanhoille Abso-faneille se on tietysti oikea runsaudensarvi.

Antti Marttinen, Soundi 9/2004

Sortovuodet 1994 - 2004

Sortovuodet sisältää alaotsikkonsa mukaisesti lauluja albumien ulkopuolelta, eli käytännössä sinkkujen b-puolia ja muita harvinaisuuksia. Absoluuttinen Nollapiste on julkaissut tavattoman paljon singlejä marginaalimusiikkiyhtyeeksi, joten ennenkuulumatonta tarjottavaa piisaa.

Kuten Nollapisteen albumitkin, b-puolimateriaali liikkuu (asiayhteyteen nähden) suoraviivaisen popin ja rockin (Elokuun 20. ja Ei syttynyt, mies hymähtää) sekä vanhan progen ja Berliini -kauden Bowien (ks. Pyhä nynny III) majesteetillisuuden välimaastossa. Joukosta poikkeavat muita maalailevampina ja rytmittelevämpinä eräät Seitsemäs sinetti -levyn sinkkujen b-puolet (esimerkiksi Pelkkä Eugenius), joita tehdessään Nollapiste kokeili uudenlaista tapaa rakentaa kappaleita.

Yleisesti ottaen Sortovuosien materiaali on tutun oivaltavaa ja persoonallista ja voisi aivan hyvin olla peräisin yhtyeen studioalbumeilta - Raami saakin tässä jo kolmannen julkaisunsa, vieläpä täysin ansaitusti. Käänteisessä kronologisessa järjestyksessä etenevä Sortovuodet päättyy paleontologisen harvinaiseen Ei ilmestynyt -ep:hen, joka kuulostaa edelleen yhtä anarkistisen hämmentävältä ja raikkaalta kuin kymmenen vuotta sitten.

Levyn kaksi uutta täkyä ovat odottamattoman suoraviivaista mutta tunnistettavaa Nollapistettä. Romanttinen komedia muistuttaa virtaviivaisuudessaan Olen pahoillani -kokoelman Hyviä muistoja, huomenna suihkuun -aarteesta. Nostalginen Toukokuun leikit käynnistyy lempeästi mutta pistää lopuksi rokaten, ja jopa yleensä lakoninen laulaja Tommi Liimatta eläytyy svengiin.

Bonuksena saa livetallenteen Absoluuttinen Nollapiste soittaa Suljetun -kiertueelta. Tavastialla marraskuussa 2001 äänitetty Suljettu-albumin live-esitys on tsekkaamisen arvoinen jo pelkästään bändin hurmaavan soiton ja murrenauhoilta napattujen välispiikkien vuoksi.
9
Ari Väntänen, Sue 9/2004

Kuriositeetteja fanaatikkofaneille

Progepopparien tuplakokoelmalta löytyy singlejen b-puolia, muita harvinaisuuksia ja keikka vuodelta 2001. Studioalbumien ulkopuolisten biisien taso on kirjava, ja osa tuotoksista olisi saanut jäädä arkistojen kätköihin. Livekiekon fiilis on sen sijaan hyvä.

Ville Soininen, Uutislehti 100 (6.9.2004)

Sortovuodet 1994-2004

Sortovuodet 1994-2004 alkaa komeasti. Uudet kappaleet Romanttinen komedia ja Toukokuun leikit on saatettu loppuun tuottaja Janne Halmkronan avulla.

CMX:n kitaristi on lietsonut Absoluuttisen Nollapisteen tiukkaan soundilliseen tilaan, josta sinällään tutunoloiset biisit puskevat syvälle nupoliin. Jos tässä on Absoluuttisen Nollapisteen suunta, bändi on oikealla tiellä.

Muutoin Sortovuodet 1994-2004 on erilaisen yhtyeen erilainen kokoelma. Kahdesta cd:stä ensimmäinen esittelee edellä mainittujen raitojen lisäksi nipun albumien ulkopuolisia äänityksiä ja vuoden 1994 Ei ilmestynyt -ep:n. Toisella cd:llä majailee Suljettu-albumi livenä tallennettuna.

Kokonaisuus ei ole helpoin, mutta pitkässä käytössä varsin palkitseva. Absoluuttinen Nollapiste tykkää hörhöilyn lisäksi sanoa asiat niin kuin ne ovat. Bändin musiikki on ymmärrettävän koukeroista ja poukkoilevaa. Samanhenkisiä ovat myös laulaja Tommi Liimatan sanoitukset.

Markku Makkonen, Tamperelainen 29.9.2004

Sortovuodet 1994 - 2004

Jyri-Jussi Rekinen, Rytmi 5/2004

Sortovuodet 1994 - 2004

Pop 5/2004 (numero 23)