Demo 3
Arvosteluita

Demo 3

1990-luvun puolivälissä Absoluuttinen Nollapiste oli hyvin erilainen yhtye kuin nykyään. Neulainen Jerkunen (1994) ja Muovi antaa periksi (1995) edustavat pääpiirteittäin kevyttä, järjetöntä ja helmeilevän kitaran ohjastamaa progepoppia, jonka ikimuistoisuuden sinetöi Tommi Liimatan omissa ulottuvuuksissa liikkuvalle havainnoinnille pohjaava lyriikka. Uusimmat Iiris (2007) ja Musta hiekka (2009) taas soivat isommin, tummemmin, kertovammin ja huolellisemmin. 20-vuotisjuhliaan viettävä Nollapiste tarjoaa ystävilleen ainutlaatuisen mahdollisuuden kuulla mitä syntyy kun yhtyeen nykytila ja vielä mainittuja varhaisia levytyksiä varhaisemmat tuotokset kohtaavat. Riemastuttavassa kasettiformaatissa julkaistava Demo 3 koostuu alun perin 1991 ja 1992 syntyneistä kappaleista, jotka bändi on hiljattain äänittänyt uudelleen alkuperäisessä kvartettikokoonpanossaan.

Jälki on paikoin irvokasta. Bändin totaalisen saumaton yhteensoitto, soundillinen sileys ja etenkin Liimatan viime vuosina laulumaisemmaksi pehmennyt ilmaisu eivät useinkaan tee kunniaa hämärän varhaiskypsille progeiskelmille. Esimerkiksi Joni palaa karrelle -tykityksestä tulee mieleen aikuinen ja oppinut Nollapiste parodioimassa koululaista Nollapistettä. Bändihän soitti jo esihistoriassaan tarkasti, mutta silti osa alkuaikojen materiaalin viehätyksestä perustuu tietylle hauraudelle ja ohuelle kudokselle. Tätä tunnelmaa Demo 3 onnistu parhaimmillaankin vain jäljittelemään. Silti yhtyettä on kiiteltävä sekä julkaisumallin poikkeuksellisuudesta että juurien kaivelun rohkeudesta. Hankalasti tulkittavien viittä vaille lapsinerouksien lisäksi mukana on kosolti ratkaisuja, jotka olisi voinut suoraan jättää rippikouluikäisen muistikirjaan tai henkilökohtaisille kotidemoille. Nämä miehet ovat ilmeisesti sinut historiansa kanssa.

Menneisyydenhallinnan ja kypsymisen problematiikan lomasta puskevat kuitenkin itse biisit, joita Liimatta on tuolloinkin osannut kirjoittaa. Beach Street Treats Bitch Badly ja Enenerna ovat mitä mahtavinta ja kuplivinta kevytpsykedeliaa. Warszawa Kashmir miellyttää turhasta kazoojuice-pelleilystä huolimatta tyylipuhtaalla iskelmällään, kun taas yhtyeen ihka ensimmäinen kappale Mutta toivoa on vetää pisteet kotiin tiukalla agenttirockilla ja koskettavalla loppunostatuksella. Haparanda taas sopisi tunnelmansa puolesta vuoden 1999 Suljettu-klassikolle. Näiden laatusävelmien pätevät päivitykset antavat painavia perusteita Demo 3:n olemassaololle. Ja sitä paitsi: long live compact cassette!

Antti Hurskainen, desibeli.net 18.2.2011

Demo 3

Ensimmäiset levyni eivät olleet levyjä. Ne olivat niin sanottuja "alkuperäisiä kasetteja" erotukseksi "äänitetyistä kaseteista", joille kopioin musiikkia ensin ilmavälitteisesti kahdella mankalla ja sittemmin tupladekillä. Jos "alkuperäinen kasetti" osoittautui huonoksi, nauhalle saattoi tietyt kolot umpeen teipattuaan äänittää hyvää musiikkia.

C-kasetti oli mitä merkittävin ääniteformaatti, ja demobändeille se oli pitkään ainoa mahdollisuus oman musiikin taltiointiin. Niin myös Absoluuttiselle Nollapisteelle, joka teki 90-luvun alussa demokasetit Demo 1 ja Demo 2. Demo 3 on kasetti mutta ei demo, vaan virallinen julkaisu vanhojen demobiisien uusioversioista. Se on hyvä kasetti, jonka päälle ei tule äänittää mitään.

Näiden lyhyiden, yksinkertaisten ja tapahtumarikkaiden biisien uusien ja vanhojen versioiden ero on samankaltainen kuin vuoden 2005 King Kongin ero vuoden 1933 alkuperäisfilmatisointiin. Tekniikka on kehittynyt, eikä 20-vuotias bändi osaa taantua nuoruutensa naivismin tasolle. Historiaa ei kuitenkaan ole vääristelty kehittämällä tuotantoa tai sovituksia nykystandardien mukaiseksi. Varmaotteinen ja dynaaminen soitto ei peitä sitä kuinka poikkeuksellisia outorockbiisejä (ks. Warzsawa Kashmir ja Enenerna) Absoilla oli tuolloin.

Mutta vähät kappaleista, sillä hifistille äänenlaatu on tärkein: c-kasetin tumma, täyteläinen sointi lyö laudalta niin cd:n, vinyylin kuin kaikenlaiset tiedostotkin. Jo maaliskuussa on varmaa, että Demo 3 on yksi vuoden 2011 parhaista kaseteista.
10 / 10
Ari Väntänen, Sue 3/2011 (16.3.2011)

Demo 3

Uudet versiot yhdestätoista ennen ensimmäistä albumia demotetusta kappaleesta, joista muutama olisi ansioiltaan sopinut monellekin yhtyeen levyistä. Millä tahansa mittapuulla lähes täydellisen Enenernan unhoittuneisuus on traaginen mysteeri. Vahva menopala Street Treats Bitch Badly on yksi parhaista urheiluaiheisista biiseistä ikinä, ja Sijaisnauttija olisi ehdottomasti pitänyt pistää jonkin sitä tehottomamman palan sijaisnautittavaksi. Arvioni on kylläkin tehty monofonisesti.

Markku Halme, Rumba 5/2011 (8.4.2011)

Demo 3

C-kasetti on jäänyt viime vuosikymmenien formaattitaisteluissa niin pahasti jalkoihin, että nykynuoriso sitä tuskin enää edes tietää. Absoluuttinen Nollapiste kuitenkin antaa arvoa tälle legendaariselle tallennemuodolle julkaisemalla uuden tai vanhan demonsa magneettiselle nauhalle. Demo 3 sisältää kappaleita yhtyeen kahdelta ensimmäiseltä demolta, jotka bändi on nyttemmin soittanut uudelleen. Jälki on hämmentävää.

En ole kuullut kappaleiden alkuperäisiä versioita, joten siitä ei ole tietoa, miten rajulla kädellä bändi koskenut sovituksiin. Tuskin kovinkaan. Huvittavat kappaleet ovat muodoltaan lähempänä bändin alkupään tuotantoa. Omaperäinen pop soljuu nyt kokeneen bändin käsissä eteenpäin varsin vahvalla groovella. Tommi Liimatan sanoitukset ovat tuttuun tapaan pikkunokkelan sekopäisiä.

Vaikka maailma ei ehkä olisi menettänyt mitään, jos näitä kappaleita ei olisi kaivettu esiin naftaliinista, kurkistus menneeseen on virkistävä. Kappaleissa on pilkettä, josta voi aistia, että jotain merkittävää on ollut syntymässä. Nämä biisit kaikessa horjuvuudessaan ovat se kivijalka, jolle yhtyeen hieno ura on rakentunut.

Henri Turunen, Meteli.net 27.4.2011