Absoluuttinen Nollapiste > Keikat > Keikka-arkisto

Yleisön kommentteja keikoista
Vuosi 2015

Bättre Folk, Hailuoto 26.6.2015

Miltä Absoluuttinen Nollapiste kuulostaa 2010-luvulla?

Asiaan oli mahdollista perehtyä Hailuodon tuulisella saarella Bättre Folkissa. Lähtökohdat olivat suotuisat: samaan aikaan Seinäjoella järjestetty Provinssirock oli kenties karsinut yleisön joukosta tavanomaisimmat rivikävijät, ja vain hieman erikoisempaa festarikokemusta tavoittelevat olivat valmiita tekemään vaiheikkaan lauttamatkalla Oulunsalosta alkavan retken saaren halki sen luoteisnurkkaan. Siellä festarin ympäristöä hallitsi vaalea hiekka, meren kohina ja esiintymislavojen yli kurottava Marjaniemen majakka.

Olikin kenties välttämätöntä että settiin oli sisällytetty Nollapisteen "majakkabiisi" Silti, joka kuultiin toisena. Keikan avasi Suljetun avausbiisi Kasvatus, ja tarinan kaari umpeutui varsinaisen setin päättyessä albumin viimeiseen kappaleeseen Suvannossa ylpeä ilme V. Tässä välissä yhtye tarjoili monipuolisen retrokimaran aina Rarmos Ybrehtarista Irene Kaktukseen, ja yleisön valtasi keikan edetessä silminnähden valtava nostalginen mielihyvä. Uudempaa tuotantoa edusti keikan keskivaiheilla peräkkäin kuullut Voiko lämmin kesäyö olla muuta kuin levoton, Piste ihmisessä ja Loppusoitto.

Harvinaisuuksiakin kuultiin. Ensimmäinen niistä oli aikanaan Demo II:lla julkaistu Syntien syvien syntyjen syyt. Lisäksi biisien sekaan upotettiin coveri Bob Marleyn No Woman No Cry:sta (muodossa No Woman, Yes Hand). Siinä Tommi improvisoi tarinan teini-ikäisen pojan maailmasta, jossa Valitut palat edustivat korkeinta mahdollista tietoa ja mielessä pyörivät yliopiston pääsykokeet sekä opintolaina. Vauhtia tähän ilotteluun oli varmasti tullut Tommin festareilla aiemmin samana päivänä soitttamasta soolokeikasta, jossa hän improvisoi yleisön tarjoilemien sanojen pohjalta yhtä mielikuvituksellisia retkiä maailmoihin, joissa vain absurdius lopulta merkkasi faktan ja fiktion rajaa. Erikoisuuksiin lukeutui myös Aaken laulama Portaat.

Lopulta yleisö vaati bändin takaisin kahdesti, ja hurjimmat bileet käynnistyivätkin Eräät tulevat juosten -kappaleen myötä ensimmäisessä encoressa. Kaiken kaikkiaan oli selvää, että sekä bändi että yleisö nauttivat tästä keikasta suunnattomasti. Olisin ehkä kaivannut settiin enemmänkin kappaleita uudemmilta levyiltä, sillä niiden kuulaus olisi istunut ympäristöön oivallisesti. Mutta eihän näin värikäs poikkileikkaus bändin koko uralta voi muuta kuin onnistua.

Miia Kivilä

Päivitetty 10.7.2015
Sivuston ylläpitäjät