Olipa jäntevä keikka! Yhtye tunnusti jälkeenpäin jännittäneensä "pitkän" joulutauon jälkeistä ensimmäistä keikkaansa, mutta se näkyi mielestäni lavalla vain myönteisesti. Esitys oli hyvin energinen ja soitto tarkkaa. Ehkä silläkin saattoi olla merkitystä, että keikka alkoi jo ennen puolta yhtätoista. Väkeä oli joka pöytään, mutta ei tungokseksi asti. Tunnelma yleisössä oli lähempänä harrasta kuin riehakasta.
Keikka alkoi komeasti Graciouksen kappaleella Heaven (vuonna 1970 julkaistulta levyltä Gracious - suosittelen tutustumaan yhtyeen molempiin levyihin, ks. esim. http://www.vintageprog.com/ggg2.htm), joskin siitä kuultiin vain ensimmäinen osa. Toivottavasti se kuullaan vielä joskus kokonaankin! Katkelma sopi hyvin introksi Mahlanjuoksuttajalle.
Kiilakivi esitettiin nykyiseen tapaansa duona, joskin loppupuolella Aakekin tuli mukaan. Sitä ennen Aki soitti jälleen ZZ Topin Rough Boyta, ja tällä kertaa Tommikin lähti mukaan. Aki ujutti melodian myös johonkin toiseen biisiin, mutta en muista enää mihin.
Juhani Anttila, Nollalista 13.1.2006
Aikaisemmin ihastelemastani hyvästä saundista huomio siirtyi tällä Amnesty-klubin keikalla monipuolisuuteen. Nimittäin lattiatasolta tarkasteltuna Nollapiste riistäytyi villitseväksi tanssibändiksi ja kauempaa pälyiltynynä upea soitanta ihastutti ja kehotti nauttineemmankin vieraan nostamaan katseensa tuopin pohjalta. Minä testasin molemmat vaihtoehdot ja havaitsin ne yhtälailla toimiviksi.
Kappaleita soitettiin myös laajasti eri levyiltä: muutos oli selkeä aikaisempiin tiukasti Mahlanjuoksuttajaan keskittyneisiin keikkoihin verrattuna. Setti oli rakennettu sekoittamalla reilusti uutta ja vanhaa, mutta uusi levy oli kuitenkin vahvasti edustettuna. Olikin erityisen mielenkiintoista huomata kuinka Mahlanjuoksuttajan biisit kasvavat keikkojen myötä; sinne tänne ilmestyy uusia sävyjä ja painotuksia. Vaikka alunperinkin ne kuulostivat mielestäni erilaiselta livenä ja levyltä kuunneltuna, ero on nyt jo hyvin ilmeinen.
Setin loppupuolella mikrofonisti vaihtui yhtäkkiä Erkki Seppäseksi, joka vaihtoi myös lauletun kielen tyylikkäästi suomesta venäjään. Kappaleen ilmoitettiin kertovan vapaudesta. Yllättävyydessään mahtava veto, varsinkin kun lauluääni kantoi komeasti. Mitä ilmeisemmin tämä harvinaisuus tehtiin Amnesty-illan kunniaksi.
Tästä erikoisesta herkusta huolimatta keikan nautittavin kohta taisi olla se, kun Aution saaren irtain ja Eräät tulevat juosten soitettiin peräkkäin sellaisella intensiteetillä, että olin auttamattomasti myyty, vakuutettu ja välitetty eteenpäin miten päin tahansa. Hyviä muistoja, huomenna suihkuun -kappaleen soittaminen keikan loppupuolella on alkanut muodostua tavaksi, ja se sitookin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi soittajat, yleisön, biisit ja kaiken mitä siinä välissä on tapahtunut.
Miia Kivilä, 30.3.2006
Kuopiossa oli rehti meininki. Soitto alkoi mainoksen mukaisesti kymmeneltä, lippu maksoi 6,- ja olut euron. Biisejä kuultiin melkein joka levyltä. Nummirock taisi olla aiemmin kuulematon. Pojat soittivat yli 100 minuuttia ja viimeisinä encoreina tuli Sunnuntai ja Rarmos Ybrehtar, joka ei ole tainnut pariin vuoteen soida. Valoshow oli konstailematon: valot (muistaakseni 4 kpl) sytytettiin ennen keikkaa ja sammutettiin keikan jälkeen.
Matti Aitomaa, Nollalista 17.7.2006