Neljä miestä lavalla, herkkää. Pojat soittivat innossa, Tommi muokkasi lyriikoita jatkuvasti. Paljon tärkeää informaatiota tuli esille, mm. hevosten nimet Sunnuntaissa. Irenen sanat menivät taasen hetkellisesti kadotukseen.
Ilahduin kovasti Sunnuntain ja Heitto-ovien kuulemisesta ja hämmästelin Uin ja näin -kappaleen jamitteluja, jotka sulkeutuivat lopun kolmiääniseen (Tomi veteli kaurapuuro-kompin ohella mikkiin) lauleluun laskujen ja vähennyksien maksamisesta.
Paikan negatiivisen vaikutuksen ja varmaan myöskin oman asettautumiseni kautta en saanut sanoista välillä mitään selvää. Oulun keikallakin näytti olleen samantapaisia ongelmia, josko miksauksessa...
Keikka aiheutti riippuvuuden uuteen näkemiseen.
Toni Laine, Nollalista 26.4.2002
Ihan passeli meininki, vaikka ainakin lavan edustalla laulun tasot jäivät hieman alhaisiksi.
Bändi toimii kvartettina hyvin ja miksipä ei toimisikaan. Setti painottui uuteen levyyn ja vanhojakin biisejä oli vaivauduttu sovittamaan uudelleen. Progemeininkiä ja monitahoisuutta oli kivasti korostettu.
Parasta antia uudelta levyltä oli keikan aloittanut Vihkikaava ja käytäntö sekä erityisesti Uin ja näin -biisin sovitus lisäsäkeineen ja avantgarde-kaaosta lähentevällä lopetuksellaan. Kivoja lisämausteita Nollapisteen keikkoja enemmän seuraaville...
Vielä kun saisi poikkihuilun mukaan livesettiin, niin avot.
Teemu Mäkiniemi, Nollalista 26.4.2002
Hurja keikka eilen! Kyllä on poikien kelkka kääntynyt kun Teemu on lähtenyt. Tiukasti sovitetusta, toki aina absomaisen epäkeskoisesta powerpopista on nyt siirrytty yhä vapaampaan ilmaisuun. Kappaleissa on enemmän jammailuhenkeä ja Liimatta muokkaa laulunsanoja ja laulumelodioita enemmän kuin koskaan.
Tomi on noussut toiseksi lavaspiikkeriksi ja vaati halki keikan Tommilta Peitsamo-haara-asentoa, joka lopulta saatiin. Stemmoja en Tomin huomannut laulavan. Aake lauloi totuttua enemmän, esim. Irenen korkeat osat.
Kaikki vanhat keikkahitit jätettiin soittamatta, encorena kuultua Ja josia lukuunottamatta. Ei Siltiä, Rarmosia, Ajoratamaalausta... Tyly ja toimiva settilista. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli koskettimet lavalle ja Pyhä Nynny ja Kasvatus settiin.
Suonna Kononen, Nollalista 4.5.2002
Oma päällimäisin vaikutelmani Lutakosta on se että yhtye luo paraikaa nahkaansa. Tietyllä tapaa "vaikein" kokemani Nollapiste-esiintyminen. Muutenkin kuin hitittömyytensä puolesta. Mikä ei tarkoita ettenkö olisi viihtynyt, "Yhteistä väliseinän" ja "Sunnuntain" kuulin nyt ensi kertaa livenä ja tykkäsin.
Ville Silvast, Nollalista 6.5.2002
Väkeä ei ollut liiemmälti ja yleisö oli kummallisen oloista Joensuun-Tampereen-Jyväskylän opiskelijatyttömereen tottuneelle. Sitä se on kun yliopisto (ja eritoten humanistinen tiedekunta) puuttuu.
Liimatan ääni oli flunssainen ja laulu narisevaa. Ei juuri välipuheita ja kaikkinaan keikassa vähän sellaista läpisoittamisen makua.
Mihin oli hieno versio, mietteliäs, pitkä lopetus. Yksi lemppari-abso-kappaleitani, Pohjanhovin Policea. Sivulla jatkuu ei ainakaan nyt ollut puolta hitaampi. Mitä nyt Tomi oli pistänyt kompin uusiksi.
Suonna Kononen, Nollalista 14.5.2002
Tomi oli vedossa. Hän hoiteli tonttinsa mallikkaasti, keksien kaikenlaisia viettelevän kuuloisia tilutuksia sinne tänne. Ipswichissä kuultiin takatukkahevimäistä riffittelyä, Aki ja Tommi jopa soittivat melodiaa hetken aikaa kahdella kitaralla... räyh yeah!
Keikan alussa intensiteetti oli katossa. Yhteisen välisenän jälkeen alkoivat fiilikset vähän laskea. Samalla biisit alkoivat kuulostaa enemmän levyversioilta. Liekö tuossa syy-yhteys? Muutamia varsin eeppisiä, pitkiä proge-impro-kehitelmiä kuultiin. Ainakin viimeisen encoren paikeilla ollut rakentelu oli jo liki puuduttava. Tuli mieleen, että pojat koittivat soittaa yleisön jo kotimatkalle.
Mieleenjäänein sanoitusmuokkaus: "Tenho Saurén muistetaan vain Reinikaisen roolista" (Vihkikaava ja käytäntö).
Marko Galadriel Survonen, Nollalista 16.5.2002
Välispiikkejä kuultiin melkein joka biisin välissä. Ne olivat usein myös pitkiä. Hauskimpia oli ennen Yhteistä väliseinää tullut "Nyt kuulette erään singlen b-puolen ostamatta singleä. Tämä on tosi kätevä järjestely. Olen tosi tyytyväinen tähän". Tuo ei ollut sanatarkka lainaus, mutta jotenkin noin se meni.
Hyvä keikka kaiken kaikkiaan. Ei mennyt minun mielestäni missään vaiheessa tylsäksi. Tommin laulamat korkeat osuuden Irene Kaktuksessa kuulostivat hyvältä, mutta Suojasivu olisi kaivannut Teemua tueksi.
Tuomas Peltonen, Nollalista 16.5.2002
Keikan odottelu Clonessa oli jokseenkin turhauttavaa, sillä jos halusi paeta musiikkibaaripuolen käsitystä suomirockista muualle kuin vessaan, joutui vain ojasta allikkoon: peilipallon säihkeeseen diskolattiaa kiertämään, missä kaksi esitanssijablondia hytkyi paskan nykytanssijytkeen tahdissa. Tämä loppui vasta sillä sekunnilla kun bändi oli kokonaisuudessaan lavalla ja Aake näytti merkin tiskijukille.
Yleisöä oli 50, joista tusinan verran lavan edessä, loput etäämmällä pöydissä. Soundi ja miksaus olivat kohdallaan, eikä volyymia ollut liikaa. Setti kesti encoreineen vähän alle puolitoista tuntia myötäillen kovasti meneillä olevan kiertueen settejä.
Biisivalintoja ei voi kyllin kehua: tämä linja on kyllä tervetullut. Suuttumus Ipswichin ja Eräät tulevat juostenin pois jättämisestä on jo väistynyt; kyllä ne biisit tuleviin setteihin mahtuvat varmasti aikanaan. Yhteistä väliseinä oli jumalainen; Aki oli skarpannut Lutakon jälkeen huomattavasti. Muutenkin Aki ja Tommi soittivat kitaraa hurjan hyvin. Uin ja näinin n. 5 minuutin kohdalla tuleva kaksoiskitarointi oli tappavan hyvä, samoin Liukuovien julman kaunis lopetus.
Edelleenkään en suostu laskemaan Ipswichiä Uin ja näin -medleyhyn; sitä kuultiin nyt vielä vähemmän kuin Lutakossa. Aake ehkä pari kertaa kuiskasi tuon maagisen tekohengityslauseen jamin loppupuolella. Irene kulki paremmin kuin koskaan; yksi niistä biiseistä jotka ovat livenä selvästi parempia kuin levyllä. Heitto-ovien uusi letkeä sovitus on mainio, samoin Mihinin yhä rajummin reggaehtava rytmi.
Hyvä keikka, jonka voisi kokonaisuudessaan haluta retrospektiiviselle 5 cd:n boksille.
Samu Kytölä, Nollalista 21.5.2002
Setti mukaili edellisten keikkojen listaa. Medleyssä kuultiin "Sitähän se kaikki on" -mukaelma. Kaikki ei ole rakkautta rakkautta vaan, vaan jotenkin "ornitologiystäväni sanoi niin" tms.
Kyllä ne Amppelin biisit hiton hyviä on, sanokaa mitä sanotte. Välillä mentiin free jazzin rajamailla - toteutus oli suunnilleen ok, paikoin kakoilu vähän puudutti.
Soundit olivat kohillaan, Tavastian PA potki ihan mukavasti ja Aaken bassosoundit olivat encoren Öljy puulle -biisissä melkein omakotitalon kokoiset.
Ja pakollinen paranoid-urpokin oli paikalla, pisteet siitä.
Matti Aitomaa, Nollalista 23.5.2002
Tavastian keikka oli kohdallani ensimmäinen Absoluuttisen Nollapisteen näkeminen. Kuulemisen aloitin viime syksynä sattumalta Olos-levyn myötä. Olen aikaisemminkin tuntenut sympatiaa, mutta pitänyt bändiä väkisinoutona.
Olos oli ehkä sopiva porras nousta, koska Nimi muutettu on jo taas vaikeammin lähestyttävä. Kaipasinkin keikalla Oloksen biisejä. Uudet kappaleet kuitenkin kolahtivat livenä, ja sen jälkeen niitä on tullut kuunneltua ihan hulluna.
Absot suhtautuvat musiikkiinsa tosissaan ja hyvä niin. Pitäkööt linjasta kiinni, bändi ei ole jukeboksi eikä paranoid-vitsille tarvitse enää nauraa 538:nnella kerralla. Siihen tarkoitukseen meillä on vaikka Zen Cafe, älyttömän hyvä bändi sekin.
"Antti Kasvion tuntee vain kroolista."
Kusti Alasalmi
Kunnia parhaasta hecklauksesta menee sille joka huusi "laita lattialle se niin se lämmittää noita ki'taaroita!"
Mutta aivan loistava keikkahan se oli. Setti oli rakennettu mainiosti, ensimmäisen kolmen biisin aikana (Vihkikaava, Mihin, Saatteeksi) intensiteetti ja jorausinto kasvoi tasaisesti. Yleensähän meno on alkanut vasta joskus 6. tai 7. biisin jälkeen kun Saatteeksi on soitettu vasta siinä vaiheessa... Ja kokonainen Öljy puulle toimi vallan komiasti, kuten myös Uin ja näin -jami. Nollapiste goes krautrock!
Tomi ja Aake groovasivat kyllä kybällä koko keikan, ja Öljy puullen säkeistöfillittely miellytti vaikka ekan säkeistön lopussa Tomi taisikin hieman kompastua näppäryyteensä tai sitten soitti jotain niin ovelaa että en vain hahmottanut sitä ;-) (ihan kuin sillä nyt olisi jotain väliä).
Välispiikit olivat tietenkin rautaisia. Irene Kaktus oli "se biisi jonka nimeä elossa olevat vanhempamme eivät ikinä muista oikein, niin paljon heitä kiinnostaa meidän tekemisemme".
Ville Paukkonen, Nollalista 23.5.2002
Johonkin (asiattomaan) välihuutoon Tommi vastasi jotain että "anteeksi en kuullut, soitin vahingossa päälle".
Kaiken kaikkiaan hieno keikka, ei mitään mullistavaa mutta ei juuri moitteen sijaa jäänyt. Sunnuntain kertosäkeen melodia oli kyllä jotenkin muuttunut levyversiota huonommaksi, mutta muuten mukava kuulla tuo vanha suosikki livenä.
Hannu Haahti, Nollalista 23.5.2002
Rytmikatissa, entisessä Sip Pubissa, oli väkeä varsin kiitettävästi. En osaa yhtään arvioida kuinka paljon, mutta lavan edusta täyttyi ainakin mukavasti. Muuten meno oli vaisumpaa kuin mitä Sipparissa aikoinaan on ollut (nythän olikin torstai-ilta).
Mitä uuden levyn materiaaliin tulee, niin eivät uudet biisit ainakaan minua saaneet erityisemmin innostumaan livenä kuultuinakaan, vaikka soitto sinänsä toimi hyvin ilman Teemuakin.
Mukava oli kyllä kuulla pitkästä aikaa vanhojakin biisejä, erityisesti viimeinen encore lämmitti mieltä.
Matti Tanttari, Nollalista 24.5.2002
Käsitys mummoloista oli tosi mukava yllätys. Biisiä en ole kuullut aiemmin livenä, varmaankin koska tämä oli vasta kolmas absokeikkani.
Myös Öljy puulle oli tosi mieluinen yllätys. Kohdassa, jossa biisi ikäänkuin loppuu ja alkaa aavemainen osuus, Tommi soitti sen yksin kitaralla, mutta ei ihan pysynyt tahdissa, joka ilmeisesti nauratti Aakea. Sitten alkoi vastaavanlainen meininki mitä olemme kuulleet aiemmilla keikoilla biisissä Uin ja näin. Jokainen pisti parastaan. Varsinkin Tomi, jolla jopa kaatui teline, jossa oli se ns. väärinpäin oleva symbaali. Öljy puulle kesti lopulta jotain 15 minuuttia.
Voin sanoa, että paras keikka, mitä olen nähnyt tähän asti.
Petteri Mäkiniemi, Nollalista 19.7.2002
Loistavaa! Ensimmäinen puoliaika oli mahtava. Heitto-ovet kuuluvat onneksi edelleen settiin sillä uudella sovituksella. Irene Kaktuksesta kuulin parhaan version tähän mennessä (Tommi, Aake ja Tomi laulussa). Vaikka onhan se yksinään Tommin laulun varassa oleva versiokin hyvä.
Sali oli aika täynnä: portailla istui väkeä, vaikka muutama hajapaikka olisi varsinaisessa katsomossakin ollut vapaana.
Vartin tauon jälkeinen osuus ei ollut enää samanlaista irrottelua. Merkittävin syy sille oli ehkä lisäkosketinsoittaja - bändi on puolen vuoden aikana hioutunut niin tiukasti kvartetiksi, että Hast ei ehkä saanut tarvitsemaansa tilaa. En tiedä olisiko miksaus muuttanut asiaa. Helikopterin varjo nelikätisesti oli toki hieno.
Keikan loppupuolella Joogalta hajosi valopöytä paikan kuumuuden takia.
Juhani Anttila, Nollalista 20.7.2002
Eka setti oli todellakin audiovisuaalisesti hieno kokemus, soundit ja valot viimeisen päälle kohillaan. Saisivat järjestää enemmänkin keikkoja Hällässä, kiva katsella bändiä istualtaan.
Toinen setti ei ollut niin hyvä, koskettimet on populaarimusiikin haastavin soitin. Ei siellä mitään virheitä tullut, mutta jotenkin vaan kuulosti tukkoiselta eikä kemiakaan ollut lähelläkään ekan setin tasoa.
Matti Aitomaa, Nollalista 20.7.2002
Itse olen perjantain keikasta päinvastaista mieltä. Alkuosa oli mielestäni hieman kankeampi, ehkä yleisön lämmittämiseksi ei riitäkään kuuma lämpiö ilman A-oikeuksia... Toisaalta muistissani oli edelleen loistava keskiviikon keikka Tavastialla.
Tauko teki hyvää. Mielestäni koskettimet sopivat keikan teatteritunnelmaan täydellisesti. Toivekappaleeni Soita kotiin, Elvis kruunasi illan. Olisin vaan odottanut paljon pidempää keikkaa, koska sentään istuimme pehmeillä jakkaroilla. Kerrankin.
Kusti Alasalmi, Nollalista 22.7.2002
Harmillisesti soitto Kemin Hullunmyllyssä piti lopettaa klo 24, joten encoret jäivät vähiin. Spiikissä ennen Tämää Tommi sanoikin jotain tyyliin "meillä on aikaa kolme ja puoli minuuttia joten ehdimme soittaa yhden kappaleen, joka kestää tänään 2:48".
Yleisö tykkäsi keikasta ja bändi myös.
Keikan jälkeen tehdyssä paikallisradiohaastattelussa Tommi kehui keikkaa kesän parhaaksi tähän mennessä. Muuta haastattelun antia: Krutsinin mukaan Eräät tulevat juostenia ei voi soittaa keikoilla, koska radio soittaa sitä niin paljon ja koska Tommi on niin huono kitaristi...
Petteri Oja, Nollalista 28.7.2002
Tiistain keikalle en päässyt, mutta ilmeisesti eilen oli yleisön suhteen sama meininki, vain kourallista yleisöä kiinnosti bändi. Pitkiä proge-jammailuja ei pahemmin harrastettu, mikä nyt oli arvattavaa opiskelijabileissä.
Bändi vaikutti suht hyväntuuliselta, tai no mistä senkin tietää, mutta ainakin Aake hymyili paljon...
Mutta: heti kun vika biisi loppui ja yleisö haltioissaan ehti puolisen minuuttia taputtaa encoren toivossa, niin DJ pisti soimaan sitä samaa Shakira-tyylin paskaa mikä soi koko alkuillan. Ja katsos kummaa, heti oli tanssilattia täynnä. Toivottavasti joku kävi bändin pojille muistuttamassa että Ouluun kannattaa tulla jatkossakin keikkailemaan näistä yleisöistä huolimatta!
Jere Klami, Nollalista 12.9.2002
Tehtiin keikalle Renki-naamari (kuten Savu Meihin -videossa) skannaamalla Renki-paidasta Rengin pää. Olin keikan alkaessa eturivissä ja panin naamarin päähän. Aakea nauratti kovasti ja Tommiakin huvitti. Jossain biisien välissä ojensin naamarin Tommille, hän nyökkäsi kiitollisena, ja asetti naamarin bassorummun eteen.
Petteri Mäkiniemi, Nollalista 14.9.2002
Paras näkemäni Nollapiste-keikka ikinä. Bändi oli loistavassa, rennossa vireessä ja yleisökin oli mukana erittäin kiitettävästi. Soitto rullasi ja Tommin välispiikit olivat - jopa Liimatan kriteereillä - loistavia. Kuulimme tarinaa sinnikkäästä (olikohan tuo se adjektiivi? päättäväisestä?) mustikasta, joka on aina Tommia edellä, kun hän kulkee metsässä. "Kun kiipeän mäelle, mustikka on jo siellä minua odottamassa" tai jotain sinnepäin. Tommi pohdiskeli myös yleisön puolesta sitä, saako se lipun hinnalle lisäarvoa, jos välispiikit kestävät pidempään. (Saa!) Tuohon spiikkiin Tommi itsekin oli tyytyväinen ja kun hän ääneen pohti, pitäisikö spiikki lopettaa nyt kun ollaan "voitolla", niin Tomi kommentoi tuota: "sano top, kun olet huipulla". Repesin. Tuon on pakko olla yksi niistä maailman vanhimmista jutuista, mutta minulle uppouusi. Tosin, repesi moni muukin.
Valojen käyttö oli keikalla erityisen hienoa. Itseasiassa kaikilla Nimi muutetun keikoilla (jotka olen nähnyt, 6 kpl, laskin) valot ovat olleet aivan loistavia.
Niin ja täytyy yhä ihailla eturivin jannujen sinnikästä hievahtamattomuutta koko keikan ajan. Biisien välissä taputtivat ja muun ajan olivat täysin paikoillaan nojausasennossa. Ihan oikeasti
h-i-e-v-a-h-t-a-m-a-t-t-a. Uskomaton suoritus. (Tämän kaiken sanoin positiivisella mielenalalla, vaikka olenkin aiemmin kritisoinut moista. Olen vaikuttunut.)Marko Virta, Nollalista 19.11.2002
Mjoo-o, kyllähän Nosturin keikka oli mitä mainioin, parempi kuin On The Rocksin keikka (joka ei kyllä ollut minusta ollenkaan niin huono kuin on väitetty).
Mutta mutta, illan musiikillisesta annista olen hivenen eriävää mieltä. Ensinnäkin, aiemmilla uusvanhan nelikon keikoilla on kuultu aimo annokset rohkeaa jammailua ja improvisointia laulujen alussa, lopussa ja välissä, mutta tällä kertaa ei sellaista kuultu juuri sen enempää kuin Esken aikaisilla keikoilla. Ja mikä pahinta, tälläkin listalla (syystä) parjattu kuiva funk näyttäisi tekevän paluuta! No eihän siinä mitään sopivissa määrin, sehän on olennainen osa joitakin, eritoten Oloksen, kappaleita, mutta jotenkin tuntui että tällä kertaa sitä oli mukana tavallista enemmän. Ei hjuva.
Ja lisäksi, Nollapiste-asteikolla ultrarokkaavan alun (Savu meihin ja Eläimen varmuus) jälkeen tuli vähän turhankin keskitempoista materiaalia. "Irenen" ja "Rva Bellin" lisäksi muutama muukin uptempo-kappale olisi tehnyt gutaa, nostanut vähän viiliksiä. Mutta mitäpä minä enempiä urputan, hyvä keikka oli. Ei paras, mutta hyvä. "Sano top" -välispiikki yksin olisi ollut lipun arvoinen.
t. Yksi eturivin jätkistä (minä kyllä hievahtelin, nyökytin päätä ja poljin jalkaa lähes koko ajan)
Jukka Markus Nissinen, Nollalista 19.11.2002
Mielestäni poikain soitannossa oli tällä kertaa sellaista rentoutta jotta oksat pois. Joskus (minun mielestäni) vaivannut Helsinki-kipsi ei ollut saapunut paikalle ja meininki oli loistava. Itse otin ilolla vastaan Oloksen stadionrockit, ehdottoman aliarvostetut biisit soivat tukevasti ja suosikkini Kalkin sammutus kuultiin pitkästä aikaa. Paremmiltahan nämä kuulostavat kuin Irene, joka on valitettavasti heikoin lenkki tämän hetken settilistassa.
Tiedä sitten johtuiko omasta hyvästä fiiliksestä vai mistä mutta olin kuulevinani ajoittain jopa yhteislaulua yleisön joukossa! Setti oli hyvin rakennettu. En jäänyt kaipailemaan niitä ylettömän pitkiä jamitteluja - tällainen tiukasti poppaava/proggaava ryhmä toimii mielestäni paljon paremmin.
Tuli kotiin päin talsiessa mieleen sellainen juttu, että moniko bändi tekee kuten Nollapiste: Ensin mietitään, että laitetaanko sinkkua ollenkaan levylle (Irene), sen jälkeen kun julkaistaan sinkku, sitä ei soiteta keikoilla (Nynny). Mitä seuraavaksi?
Jään odottamaan kiertuetta "Absoluuttinen Nollapiste soittaa Pyhän Nynnyn 2003".
Janne Kuvaja, Nollalista 20.11.2002