Täytyy näin muistaessani heti kehua keikan miksaajaa. Soundit olivat hyvät eivätkä räjäyttäneet korvia seinille. Ei tinnitä. Eritoten täytyy kehua balanssia eri instrumenttien välillä. Laulu kuului poikkeuksellisen hyvin ja selvästi. Ehkä Teemun perkussiopöytä oli hieman pimennossa toisinaan.
Laulun selkeydestä päästäänkin luontevasti seuraavaan osaan. Nimittäin sen uuden sinkkubiisin "Hyviä muistoja, huomenna suihkuun" teksti pysäytti. Se oli ihan loistava. Ei kovinkaan tajunnanvirtainen. Tässä on nyt mahdollinen soittolistahitti tiedossa. Sitä paitsi biisi oli kaikkiaan pirun hyvä. Välispiikit naurattivat erittäin. "Seuraava kappale on...hyvä."
Hannu Sinisalo, Nollalista 1.2.2001
Porukkaa oli tosiaan ihan kiitettävästi. Ensimmäisen kerran jouduin Nollapisteen keikalle jonottamaan. Ja hymyssä suin sai loppujen lopuksi Tulliklubilta poistua.
Lippa, Nollalista 1.2.2001
Keikka oli kuin olikin niinsanotusti pizzerian nurkassa. Saavuin paikalle lämppärin aikana, jolloin kaikki kattovalot olivat päällä ja ruokailuvälineet odottivat pöydissä. Loistavaa! Lava ei sentään onneksi ollut ihan pienin mahdollinen. Väkeäkään ei erityisen paljon ollut (olisiko ollut sadan paikkeilla?) mutta ne vähät läsnäolijat vaikuttivat sitäkin fanaattisimmilta ja niinpä lavan eteen saatiin kohtuullinen meininki.
Keikka oli Tampereen tavoin aikamoinen hittiparaati. Esinekeräilyn hitaus (jonka Tommi korrektisti kertoi olevan bändin mielestä Roota) oli ainoa erikoisempi valinta. Vaikka en lue tätä keikkaa parhaiden Abso-livekokemusteni joukkoon, oli tunnelma kuitenkin perin rento ja vapautunut. Eläimen varmuuden loppuun Tommi herkesi adlibbaamaan hurjia falsettiosuuksia ja ajoittain tekstejä pistettiin uusiksi enemmän kuin viime aikoina on useimmiten ollut tapana.
Encoreiden koittaessa saatiin todistaa harvinaista tapausta: Tommilta petti pokka. Syy ei tosin ollut hänen vaan Aaken, joka anasti Tommin taskusta pastillirasian taitavasti kesken spiikin. Aski ehtikin kiertää jo Akille asti kunnes Tommi huomasi tapahtuneen, mistä seurasi em. huvittuneisuuden ilmaus.
Ville, Nollalista 5.2.2001
Keikalla ei ollut kovin paljoa väkeä. Silti bändi sai melko suuret suosionsoitukset. Encoreita ei valitettavasti kuultu, jotta Suurlähettiläät pääsisivät aloittamaan ajoissa. (Todella loistava syy...)
Ja josin viimeisessä säkeistössä kuultiin Tommilta rap-tyylistä laulantaa. "Irene-kaktuksen" - tällä nimellä kappale ainakin yleisölle esiteltiin - kertosäe menee samalla tavalla kuin Ahkerien simpanssien Eldoradon aarre.
Yli 1000 erilaista kasvia oli venytetty ainakin minuutin pidemmäksi levyversiota, mikä olikin mainio huipennus keikalle.
Tuomas, Nollalista 12.8.2001
Seikkailin puoliskoineni halki ihanaisen sateen ja syyspimeyden nähdäkseni ja kuullakseni lempiyhtyeeni esiintymässä imatralaisessa nuorisobaarissa. Kokemus oli järjestyksessään neljäs sitten henkilökohtaisen valaistumisen syksyllä 1999.
Ensimmäinen positiivinen yllätys oli pääsyliputon sisäänpääsy. Paikan henki oli ajoittain lattea, mutta tilat viihtyisät ja ominaisuuksiltaan kuin luodut hyvälle sisäpiirimusiikille.
Yhtä varma livelohkaisu kuin Rarmos Ybrehtar oli Simpukka-amppelin kakkosraita Ajoratamaalaus. Ajoratamaalauksen ohessa AN esitti odotetun kappaleen Silti - majakka huitoo vieläkin yksin ilman käsiä - sekä aina yhtä kauniin Eläimen varmuuden. Huikeimmalta albumiltaan, Suljetulta, yhtye soitti totutusti hittinsä Kupit on kuin olisi häät (varoitukseksi niille escort-kaupunkirallin harrastajille: itseään vanhemman autossa nauraneet jo äitejä) ja uskollisten kuulijoiden iloksi myös verevärytmisen Sukututkimus lannistaan.
Signeerausten metsästäjiä ei ollut runsaasti liikkeellä, joten henkilökohtaiseen kiitokseen Liimatalle jäi sopivasti tilaa ja aikaa. Lyhyen sananvaihdon jälkeen suunnistimme tyytyväisinä ulos, autolle ja kotiin. Lempikappaleet Valtani viimeinen päivä ja Sunnuntai eivät tällä kertaa live-oloissa toteutuneet, mutta sitä vartenhan tulevaisuus on olemassa.
Miia
Iloisesti Hammondilla!
Suljettu sai arvoistaan kyytiä ja soundimaailma oli noin 50% rikkaampi mitä Nollapisteellä yleensä livenä on. Myös sovituksia oli piristelty, esim. Täällä on joku -biisin hieno loppu kuultiin nyt ilman feidausta. Ehkä se ei ole levyä tehtäessä ollut noin maukas ;-)
Yhtyettä oli vahvistettu urkuri-kitaristi Otto Hallamaalla ja paikalla oli jopa oikea Leslie Hammondin perässä. Hallamaa soitti myös maukkaita kitarapaloja ja paikoitellen Aki jäi ehkä hieman "rengin" varjoon. Ei sillä etteikö Aki olisi päässyt Tungos on lavasteessa ja Olen pahoillani -tsibaleissa revittämään ihan riittävästi.
Aki soitteli myös paikoin koskettimia ja asian vaatimaa tarkkuutta kuvasti haitari, joka oli roudattu paikalle vain sitä parin kymmenen sekunnin pätkää varten SYI III:n alussa.
Biisijärjestys ei ollut aivan identtinen levyn kanssa, mutta dramaturgisesti setti oli ihan balanssissa. Biisien väleissä kuultiin mielenkiintoisia pätkiä jonkun äijän jutustelua.
Encorena kuultu Kiilakivi oli sanalla sanoen herkkä. Eturivi lauloi mukana herkästi ja yleisö ymmärsi olla esimerkillisen hiljaa, kun akustisesta kitarasta ei oikein tahtonut kuulua mitään.
Matti