Rarmosiin oli piilotettu todellinen killeri. Kun hihat-välike alkoi, Tommi ilmoitti bändille, että ruvetaanpa soittamaan Enenernaa, antoi pojille hetken miettimisaikaa miten biisi menee ja laski biisin alkuun. En tiedä oliko homma harjoiteltu, mutta bändi sai biisin hyvin kiinni. Ilme Aaken kasvoilla oli todella veikeä, joten voipa olla, että kyseessä oli yllätys Absoillekin. Biisiä vedettiin yksi A-osa ja yksi kertsi, jonka jälkeen Abso palasi Rarmosin hihat-jammailuun ja sitten takaisin itse biisiin. Fantastinen Abso-hetki.
Raamin jälkeinen Joni oli ilmeisesti bändille taas yllätyspoikkeama enneltasovitusta settilistasta. Tommin piti katsella Tomia aika tovi ennen kuin tämä suostui rummuttamaan biisin alkuun. Epäilenpä että Enenerna herätti Tommin pre-levytysura-nostalgiat. Joni oli selvästi treenattu, sen A-osa kulki Eläkeläiset-tyyliin humppana ja kertsi Korkalovaara-heavynä.
Tres Hombres ei ollut täynnä, mutta bändi oli hyvässä vireessä ja tämä oli kyllä näkemistäni Abso-keikoista yksi parhaita. Ainoat miinukset liian matalalle miksatuista vokaaleista ja ylitaiteellisesta violetista valaistuksesta, joka jätti soittajien kasvot pimeiksi. Kuulun siihen vanhanaikaiseen koulukuntaan, jonka mukaan soittajien ilmeet pitää nähdä keikalla ja sanoista saada selvä (vaikka ne osaisi ulkoakin).
Suonna, Nollalista 9.3.2000
Paras tapa tutustua Absoon on käydä keikalla. Porissa bändi soitti Moossa, tietenkin. Paikallaolleista päätellen yhtyeen "hörhömaineessa" voisi jotain perää olla, mutta itse soitanto todisti toisin. Abso otti heti ensimmäisestä biisistä yleisönsä, ja uskaliaimmat lähentelivät jopa tanssilattiaa - mikä sinänsä oli täysin ymmärrettävää, olihan keikka mitä mainioin.
Jaakko Nummelin, Been there done that...
Kohtalainen peruskeikka. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia meno oli tosin varsin jäykkää - soitto oli toki totutun varmaa, mutta rutiinin makuista. Yleisöäkään ei ollut kovin valtavasti paikalle siunaantunut, ja siitäkin vähästä merkittävä osa oli ilmeisesti sattunut paikalle aivan muista syistä kuin bändin takia. Portaat oli kyllä kieltämättä varsin joustava ja Aaken laulusuoritus pirteän rento.
Sitten kuultiin pitkä, mainio välispiikki joka tuntui vihdoin murtavan jään, koska seuraavana kuultiin Saatteeksista mainio, reipas versio jossa Tommikin lämpeni pitkästä aikaa muovailemaan sanoja uuteen uskoon kuin Silloin Joskus Ennen: "Pölypussit täyttyy / ymmärrän miten tahon / pölypussit täyttyy / käypä taas joskus / Joskus teimme säähavaintoja / joskus... emme / Jousisoitinperheeseen kuuluu neljä soitinta / pakko minun niistä on osa varastaa / Olen toiminut, seivästänyt / mutta sen jälkeen saatan vielä käydä täällä / tiedän, että tämän jälkeen / pölypussit täyttyy / vastaan numeroon oikeaan"
Kotiinpaluu, jotenkin tuntuu myös toimivan keikalla juuri niin hyvin kuin saattaisi odottaakin. Aki herkesi ajoittain irrottelemaan toden teolla, ja Teemu täydensi Tomin letkeää haitsukomppia mainiosti Saatteeksi-tyylisillä lehmänkellogrooveilla. Muutenkin alkukankeus tuntui jalostuvan terveeksi rentoudeksi mitä pitemmälle keikka eteni. Rarmos ybrehtarissa kuultiin taas Enenerna, ja nyt se oli selvästi treenattu. Tommin ääni ei aivan yltänyt yhtä korkealle kuin demolla, mutta luonnollisesti soitto toimi olennaisesti paremmin.
Ville, Nollalista 21.3.2000
Keikka oli mainio ja vaaleansinisen Olos-paidankin sain ostettua pojilta. Väkeä paikalla oli kovin vaatimattomasti, kuten Kemissä yleensäkin, jos paikalla ei ole Mamba tai Menneisyyden Vangit.
Keikka oli mielestäni onnistunut. Varsinkin kun tunnistin THE Worldin alkavan, olin epäuskoissani nielaista lasistani viinat. Ja nielaisinkin. Kovin sykähdyttävää. Taisipa olla peräti ilmaiskeikka muuten...
Lauri Koivuniemi, vuosia myöhemmin
Keikan todellinen yllätys oli se, kun Aakea tuurasi bassossa joku Tuomo (sukunimestä en saanut selvää Tommin esitellessä hänet). Sijaisbasisti suoriutui tehtävästään hyvin. Syy Aaken poissaoloon oli se, että Aakesta oli tullut kahden pojan isä. Onnittelut lienevät paikallaan.
Tuomas Peltonen
Soittivat Oloksen melkein kokonaan, taisipa jäädä pois vaan Tonttirajat sovitaan humalassa ja Synkkää lunastusta, baby. Voi olla, että muistan väärin. Jälkivaatimuksen funkimpi sovitus toimi erittäin hyvin. Portaat ja Mihin taisivat olla Suljetun ainoat edustajat. Bluesoundsia kuultiin ja Careless Whisper, eli siinä mielessä ei mitenkään yllätyksellinen keikka. Hyvä keikka kuitenkin.
Liimatta kertoili jotain sukellusvenejuttua välispiikkeinä ja tukehtui itsekin omiin höpötyksiinsä. Joku pyysi "Kassi kauniita silmiä" ja Tommi siihen: "Ei onnistu, tuu huomenna uudestaan. Ja sulta mä katsoisin paperit".
Porukkaa oli kyllä häpeällisen vähän, toivottavasti ei vaikuta tuleviin kiertuesuunnitelmiin.
Pekka Ranta
Ruisrockin matka sujui hyvin vaikka ilmat olivat kosteahkot. Nollapisteen aikana ei satanut.
Absojen keikka oli hyvä. Suosikkini "Ei, en ole rouva Bell" kuultiin jo hyvissä ajoin. Soittivat paljon Olokseltakin materiaalia. En muista järjestystä ym. koska oli ns. hyvät pohjat. Spiikeistä jäi mieleen lyhyt mutta ytimekäs "Kiitos.fi" ja pitkähkö "Me olemme säkenöivä Saija Varjus ja te olette sitä mitä me olimme ennen, eli liekehtivä Karita Mattila."
Pasi Sundqvist, Nollalista 3.7.2000
Viime perjantain keikka Karhulassa oli näkemistäni viidestä-kuudesta Nollapisteen esiintymisistä kenties paras. Liimatta oikeasti esiintyi, laski mikrofonin niin alas kuin sai ja lauloi kyyryssä, punnersi toistakymmentä kertaa kesken kappaleen ja jatkoi laulua hengästymättä, ja vaikka mitä "hienoa". Soittokin kuulosti oikein hyvältä, ainoastaan bassossa oli välillä pientä särkemistä.
Kolmannen kerran lavalle (kuvitteelliselle sellaiselle) tullessaan muusikot olivat ilmeisen liikuttuneita pienen, mutta innokkaasti taputtaneen yleisön sinnikkyydestä, jota Liimatta kommentoikin sanoin "tämä on jo liikaa". Kun vielä eräs päihtynyt, mutta arvokkaasti käyttäytynyt nuorukainen kävi kättelemässä ja suutelemassa Tommin kättä, ei hän voinut sanoa kuin että "tämä ON jo liikaa!".
Juri Vainonen, Nollalista 14.8.2000
Keikalla soitettiin kaksi tuntematonta kipaletta: "Hyviä muistoja" ja "Kun tanssi on valmis". Viimeksi mainittu juonnettiin sisään jotenkin näin: "tätä kappaletta emme ole esittäneet aiemmin julkisesti". Ja sitten vielä toinen samanlainen välispiikki. Eli minun käsitykseni mukaan, limudiscon lämppärinä soittanut Absoluuttinen Nollapiste esitti kaksi ennenkuulumatonta kappaletta. Noin kantaesityksinä siis. Olinko niin onnekas? Biisit itsessään olivat kesäpoppia, eivätkä jääneet millään tapaa mieleeni, mutta se saattaa johtua vain hämmennyksestä, kun en osannut odottaa moisia.
Yleisöä oli 8 fania ja Taavetin teinit, eli meno oli mitä ilmeisimmin kaukana seuraavan illan Sipparin keikasta, mutta minä don't care, sainpahan hyvät saumat tuhota rullallisen filmiä ja teillekin niitä näyttelen. [kuvat]
Mutta kiusasiko valomies minua, kun aina kun tähtäilin ja katselin, että nythän tulee hiano kuva, niin eikö himmennyt valot seuraavassa tahdissa eikä palanneet sen biisin aikana?!
Marko Virta