Huomasin tuossa yllättäen, että Aaken tekemät kappaleet ovat vähäisestä lukumäärästään huolimatta paljolti rehellisempiä kuin Tommin vääntämät. Niin että Hyvä Hatukas Hymyilijä, haluaisitko syrjäyttää sissiliikkeellä tuon tämänhetkisen pääasiallisen biisintekijän? Tai onko koskaan käynyt mielessä oman levyn tekeminen? Saattaisin harkita vakavasti onnelliseksi tulemista edellämainittujen johdosta.
Kiitos kehuista. Onhan se omakin levy joskus käynyt mielessä. Kenties, kenties... Mutta musiikkityylistä saattaisit yllättyä.
Mustaa ei olessa on noin kohdassa 02:25 uskomattoman viehkeä vaimea rumpupäristys, jota en voi olla kelaamatta alkuun jatkuvasti. Haluan kiittää Tomia siitä (tai kuka sattuukaan olemaan syyllinen).
Tomi soitti. Ajoimme automatisoidut rumpuraidat vasen ja oikea kanava erikseen Fenderin Blues Deluxen jousikaijun läpi käytävään, joka oli mikitetty.
Tulisikohan uudesta levystä kauniiden yksityiskohtien saumaton mosaiikki, vai onko panostettu enemmän kokonaisuuteen?
Tommi: Se on kokonaisuus, mutta ei yhtä biisiä kuten moni nykyään teemalevyn mieltää.
Aake: Uudella levyllä on nimenomaan pientä detaljia. Levy voipi olla hieman murakampaa tai rapeampaa kuin edeltäjät, mutta detaljeja on...
Ja sitten vielä Janne: missä vaiheessa sinä sitä trumpettia olet opetellut? Milloin sitä voi ihastella keikoilla?
Soittelin yläaste-ikäisenä klassisen trumpetin 3/3:n, ja myös Tulenkantajien Teillä laki, meillä laulu -levyn aikoihin keikoilla jotain trumpettijuttuja. Lopetin kun UnikJage Niemelä liittyi TK:n kokoonpanoon ja trumpettini hävisi (pöllittiin) Helsingissä Mocambon keikan jälkeen. Trumpetin soitto on niin aikaavievää, etten varmaan sitä kovin aktiivisesti tule tulevaisuudessa soittelemaan.
Kuka teistä on ja mitä tekee ammatikseen Tomi Liimattu?
Miehän se olen. Haluaisitko sie olla tällaisten kysymysten kohteena?
Lauleletteko koskaan huomaamattanne omia biisejänne?
Kyllä, mutta ainoastaan Isojen Poikien sanoilla.
Ja onko sellaista tilannetta koskaan ollut, että olisitte olleet tuijotuksen kohteena kaupassa, linja-autossa, tai muussa julkisessa tilassa jonkin kappaleenne tullessa radiosta?
Ei silloin kehtaa kattoa ympärilleen, joten ei voi tietää.
Me rakastamme treitä.
Me pidämme Treesta.
Olen suht uusi kuuntelija, ostin ensimmäisen Nollapisteen levyn toukokuussa (Sortovuodet) ja heti seuraavalla viikolla piti hakea Nimi muutettu ja Suljettu (halpoja kun olivat ;) ). Täytyy vaan sanoa, että aivan helvetin kovaa kolahti!
Elä säre itteäs.
Tästä teidän musiikista on saanut mukavasti lisää ideoita soittamiseen, rumpali kun olen. Jatkakaa pojat samaan malliin, hyvältä kuulostaa!
Kyllä me jatketaan, mutta ei samaan malliin.
Miten onnistunut suoritus eroaa epäonnistuneesta?
Sen jälkeen on hyvä mieli.
Ootteko kokeneet Kiuruvesistön?
Ei, mutta Krutsin näki viime viikolla Karkussa kiuruja.
Luin Aksel Sunnarborgin hymy -romaanin. Olin ihan varma viimeisessä kappaleessa, että loppuun tulisi Aika Prahassa viittaus, mutta taisin olla väärässä. Tai en tunnistanut. Kannatti lukea silti. Oli mukavaa kerrontaa. Sulahti koko kirja niin nopeaa ohitse että ihme. Tuntui niin kuin kirja olisi lähisukulainen M.A. Nummisen Helsinkiin-nimiselle teokselle. Onko kirjailija lukenut sitä? Seuraavaksi novellikokoelma!
Mie vältyin viittauksen houkutukselta. En ole lukenut ko. kirjaa, kuten en omaanikaan.
Studiopäiväkirjoja lueskellessani vakuutuin siitä, että Tomi on minua varten. Hykertelylläni ei ole loppua. Miten saan Tomin kotiini kuuntelemaan Ani de Francoa? Ja tuleeko sitä ennen tyhjentää levyhylly ja heittää julisteet kaappiin, että voisin olla muka autuaan tietämätön kuka Tomi edes oikeasti on?
Pelkäänpä, että pettymys olisi osasi mikäli minut kotiisi asti saisit.
Onko musiikin tekeminen innostavampaa nykyään, kuin vaikka 10 vuotta sitten?
Tavallaan, koska olemme nyt jalostuneita kuin 18-vuotias lentokenttäviski, jonka kylkiäisenä tulee 3-varttinen Pirkka-viski.
Mikä on ollut parasta valitsemallanne uralla?
Ilimanen viina ja alastomat naiset. Keikkareissut parhaiden ystävien kanssa tulee hyvänä kolmosena.
Kuinka kauan Absoluuttinen Nollapiste aikoo tehdä musiikkia; kuinka tarkkaan jatko on suunniteltu?
Jos on olemassa vihoviimenen persereikä, niin sinne asti.
Muuttaisitteko tähänastisista tekemisistänne jotain, jos voisitte?
Onneksi ei pysty.
Kuulin itseltäni huhun, jonka mukaan Tommi olisi kirjoittanut joskus syksyllä Suosikki-lehteen. Jos huhu on tosi niin julkaistaankohan kyseistä kirjoitusta täällä?
Ylläpitäjät vastaavat: Suosikin numerossa 1/2004 alkoi 51 koodia -yhtyeen Hannun aloittama "biisi, jota jatkaa se, kenet haastetaan". Tekijöitä ja osia on yhteensä kymmenen: Hannu (51 koodia), Tommy (Don Johnson Big Band), Petra (Tiktak), Jenni (Gimmel), Jimi (Technicolour), Tidjan (Kwan), Ilkka Alanko, Anssi Kela, Sipe Santapukki ja Tommi Liimatta.
Tommin osuus kuuluu:
"Olet varoittanut minua paljosta
mutta eikö ennaltaehkäisevä työ ikävystytä
kun tuloksen näkee vain siitä että uhkakuva jää toteutumatta?
Vielä kelpaan hoivan ja kylvetyksen kohteeksi,
vielä puhuttelet etunimeltä."
Koko "biisi" on luettavissa Suosikista 10/2004.
Tommille romaanin kirjoittamiseen liittyviä: Montako liuskaa tuli päivässä?
Parhaimmillaankin vain kolmisen sivua. Aloitin yleensä korjaamalla edellisen päivän tekosia.
Kirjoititko säännöllisesti, esim. klo 10-11?
Mielellään päivittäin. Aloitin ennen aamukymmentä ja lopetin viimeistään klo 16.
Kirjoititko koskaan kännissä, ja jos, niin saitko silloin mitään kelvollista aikaan?
En, korkeintaan yhden konjakkipaukun nauttineena. Ei kännissä osaa kirjoittaa.
Mistä aihe tupsahti?
Se kehittyi vähitellen. Niinpä jouduin paljon ryhmittelemään aiemmin kirjoitettua ja heittämään kokonaan pitkiäkin jaksoja pois.
Teitkö paljon taustatyötä?
Epävarmoissa kohdissa otin selvää: haastattelin, kävin kirjastossa tai chatissa. Varmaan sinne silti jäi virheitä.
Pitikö paljon editoida/kirjoittaa uusiksi?
Tekstinkäsittelyohjelmaa kun käyttää, on vaikea sanoa, monesko versio painettiin. Aktiivista kirjoittamista oli parisen vuotta. Kyllä sitä kustannuspäällikön kanssa vielä elokuussa 2004 sorvattiin.
Kuinka paljon juttuja tuli oikeasta elämästä?
Osittain paljonkin, toisaalta käytin muualta kuultua ja sepitin. Tunnen Akselin kaltaisia tyhjäntoimittajia, jollainen minustakin olisi voinut tulla.
Oliko se ylipäätään mielekästä hommaa?
Nojasin aamuisin otsaani näppäimistöön ja kiroilin vaimeasti. Lopulta en olisi halunnut julkaista koko kirjaa. Tunne on kuulemma yleinen.
Miksi niin moni yrittää kysyä simppeleitä kysymyksiä jotenkin erikoisesti, ikään kuin lyriikoitasi matkien?
Sanopa sie se. Ei voi tietää toisten motiiveista.
Mitä ihmettä? Vietin äskettäin rauhallista sunnuntai-iltaa krapulan ja tv-surffailun merkeissä, kun yht'äkkiä jonkin kakkoselta tulevan kotimaisen dokumentin taustalla alkoi soida ilmiselvästi Ajoratamaalaus! Mistäs moinen? Kyseinen päivä oli muuten 28.8. ja kello puoli seistemän.
Toivottavasti tekivät teostoilmoituksen.
Hei Janne! Voisimmeko alkaa tapailemaan? Voisimme kosketella kosketinsoittimia ja toisiamme.
Joudun kieltäytymään tarjouksesta, koska ensinnäkään minulla ei ole aikaa uusille projekteille ja toiseksi pitkäaikainen naisystäväni ei varmaan pitäisi siitä. että ramppaisin jossain koskettelemassa muita tyttöjä.
Minä näin sellaista unta, jossa katsottiin kahden kaverin kanssa tv:stä teidän livekeikkaa. Soititte jossain auditorion tyylisessä kompleksissa. Yhtäkkiä kamera alkoi zoomata kohti lavalla olevaa pöytää, jonka takana Tommi lauloi ja selasi papereita. Samassa minun isoveljeni käveli lavalle kuulokkeet päässä ja asetti itsetekemänsä kokoelma-cd:n siihen pöydälle, meni sitten polvilleen, ja teki sarjan ylistäviä kumarrusliikkeitä, jonka jälkeen poistui yhtä vähäeleisesti kuin oli saapunutkin. Eihän siinä mitään, mutta kun levynkannessa olin minä suu auki. Sitten avasin silmäni ja olin epätietoinen.
Kiitos pojat tästä kokemuksesta.
Ei omiakaan unia enää kestä.
Onko totta, että Janne on miksannut yhden oululaisen punkmetal-bändin demon? Vai valehteleeko nuo jannut demon kannessa? Jos se on totta niin, kuinka tässä näin kävi? En sano tässä sen bändin nimeä koska niiden laulaja on niin leuhka ettei ne ansaitse sitä julkisuutta...
On se totta. Tomi kysyi minua kaverinsa bändin demon äänittäjäksi/miksaajaksi ja suostuin. Aake vähän auttoi miksauksessa ja masteroinnissa mutta ei omasta mielestään niin paljon että olisi nimensä halunnut levyyn. Eikä se Tuiran Miliisin laulaja minusta nyt niin leuhka ole.
En oo päässy keikoillenne yli vuoteen, ja kahtelin kuvia joissa Akilla on uusissa kuvissa erilainen kitara. Häh? Mitä se tämä tämmönen on? Misä se punanen kitara nyt on? Yhessäki kuvassa luki ihan selevästi lavassa että Tratocaster.
Vanha kitara on kämpillä. Nyt on uus aika ja uuet vehkeet. Aakella ja Tommillakin. Ylianttilan Squier on varakitarana ja valkovartaloinen Otsala-Strato nykyinen pääkeppi.
Kuinka monta "Miten tässä vielä käy?" kysymystä olette saaneet kirjallisina, ja onko teillä kysymykseen osuvaa vastausta?
Meidän vastuumme jää kysymyksien laatimiseen.
Oletteko mielestänne yli- vai aliarvostettu yhtye?
Riippuu missä mielentilassa ite on.
Kumpi olisitte mieluummin jos saisitte valita?
Onneksi emme saa valita.
Yksi asia, joka musiikissanne ylitse muiden, on tapa rikkoa kaavoja. Sanoituksenne kyllä muistetaan ottaa esille puhuttaessa tai kirjoitettaessa tuotoksistanne, mutta harvoin näkee mainintaa kappaleidenne rakenteen yllätyksellisyydestä. Ainakin omaani, ei-musikaaliseen (ja mistään tietämättömään) korvaani musiikkinne on ilahduttavalla tavalla erilaista. Yksi ainut kappale saattaa sisältää monta erilaista osaa, eivätkä ne ole ennakoitavissa niin herkästi kuin yleensä rokkis-poppismusiikissa on laita.
Tästä seuraa se, että musiikkinne on kuuntelua kestävää. Toisaalta se on joskus liian raskasta, ja levyjänne tarpeeksi kauan kelattuaan on helpotus palata hetkeksi helpomman musiikin ääreen.
Raskasta se kyllä on.
Eikö studiotyöskentely ole loppujen lopuksi tosi tylsää muille soittajille kuin kitaristille? Pohjasoittojen jälkeen saa päivätolkulla kuunnella kun äänitellään kitaroita raita raidan perään. Tai no tietysti laulua välillä...
Jos on kiinnostunut omien biisien kehittymisestä, ei mikään kohta studiotyöskentelyssä ole tylsää. Korvat tietenkin saattavat väsyä.
Halaus kanssanne Juhlaviikoilla, Liimatta, pelasti minun ja kauniin ystävättäreni päivän. Kiitämme siitä.
Olkaa hyvä, mutta meillä oli ripuli.
Katsotko Tommi Big Brotheria?
En yhdistä nimiä ja kasvoja.
Eikö teidän tee mieli repäistä kunnolla, ja tehdä reilusti erityylisiä juttuja? Missä teidän levyiltänne ovat akustiset kantribiisit, latinobiisit, bluussit ja punkbiisit? Jotkut ihmisapinalajien nimillä kulkevat sivuprojektit saattaa ehkä sisältää näitä juttuja, mutta ne projektit ei mua kiinnosta.
Teimme tyylikokeiluja 1991-1994, ja löysimme niiden ansiosta omimman lajimme. Kuka tarvitsee lisää suomalaista bluesia?
Kuinka kuuluu (tinnittääkö)?
Häh, mitä?
Kuuntelin juuri Toukokuun leikkejä, ja täytyy sanoa, että joiltain osin se on rankin ja tarttuvin kappaleenne. Varsinkin loppusuoran äänenavaus on vaikuttava.
Jos tekisin elokuvan, pyytäisin teitä tekemään siihen musiikin. Mutta kun en tee, ikävä kyllä.
Tekisit nyt vain.
Mihin mie voin valittaa tuosta tuotevalikoimasta?
Onko se liian laaja vai liian suppea? Toivo jotain.
Tunnetteko te itsenne vanhoiksi? Onhan lähemmäs kolmekymmentä vuotta jo aika paljon puuhastelua. Ahistaako rappeutuminen vai kypsyttekö te vaan?
Kyllähän meitä joskus kypsyttää. Isiemme mukaan nelissäkymmenissä alkaa fysiikka selkeästi brakaamaan. Vielä olemme villihevosia.
Mitä tapahtuu tarkalleen käytännössä kun single julkaistaan?
Levyt tulevat cd-painosta jakelufilman varastoihin, mistä ne jaetaan ennakkotilausten perusteella levykauppoihin.
Kannatteko sinkut henk. koht liiikkeeseen myytäväksi?
Sepä olisikin.
Liittyykö asiaan jokin tilaisuus levynjulkistamistyyliin? Lähteekö asiasta tiedote medialle?
Kun sinkkuja on lähetelty radioille ja lehtiin, niin enin on tehty.
Mistä liikkeestä (vaikkapa Tampereella) julkaisu olisi ensinnä saatavissa?
Emme osaa sanoa tuommoseen.
Kiitos, jään korkeine odotuksineni vartomaan Mahlanjuoksuttajaa, sillä välin sinkkua kuunnellen. Metka nimi tuo Ponnahdusikkunaprinsessa.
Pop-up-enkeli.
Miten Ponnahdusikkunaprinsessan lauluosuus on nauhoitettu, se kuulostaa todella takaperoiselta?
Teksti on laulettu väärinpäin ja lauluosuus on käännetty toisinpäin.
Kekseliästä, nyt ei tarvitse kuunnella levyä "takaperin". Vallan hyvän kuuloinen sinkku kaikkiaan! Odotukset levyä kohtaan ovat korkealla.
Nyt ei Seinäjoen Nuorisotiiminkään tarvitse kuunnella takaperin kuullakseen "viestin".
Tullaanko mielenkiintoista Ponnahdusikkunaprinsessa-kappalettanne esittämään keikoilla?
Se on täysin mahdotonta.
Kuinka lähelle levyn kuunteluelämystä se elävänä soitettuna asettuisi?
Erittäin kauas siitä.
Piipahditte-han siis siinä huoneessa.
Niin-hän siinä sitten kävi.
Voisitteko laittaa keikkakalenteriin ikärajoitukset näkyville?
Keikat ovat K-18, ellei toisin mainita.
No, koskas teiltä tulee joululevy?
Ei meiltä tule.
Huomaatteko yhteläisyyttä Tommin ja Paavo Väyrysen välillä? No minä huomaan! En tiedä sitten mahtaako se johtua vain siitä, että molemmat olette pohjolan poikia.. Tai ehkä Tommin esikuvista suurin onkin Paavo. Onkohan?
Heti kättelyssä jokainen huomasi tämän. Olemme kaikki Pohjantähti-opiston mankeloimia.
Pohjolan pojista haluaisin sanoa vielä sen, että aina ne vain pettää ja jättää, ja sanoo vielä hyvästellessä "No hei mut soitellaan". Etenkin oululaiset ja ylitorniolaiset, ja niistäkin ehkä vain ne jotka ovat eksyneet Tampereelle. Toivottavasti teistä ei ole tuollaisiksi.
Emmehän me koskaan tekisi sellaista. Taidamme tuntea sen ylitorniolaisen hepun. Ja sen oululaisen myös. Saattavat olla jopa sama henkilö.