Minkä tähden vanhat kuukauden sarjakuvat on poistettu? Tekisi mieli lukea taas pitkästä aikaa "Onko tumma puku sittenkin liioittelua" -sarjakuvan se kohta jossa Suomalaiset kustantajat värikuvina -teosta lukee mies kuullessaan Pirkko Saisio -illasta ja huoneen seinällä komeilee maalaus joka esittää savupiippua.
Tommi: Kuukauden sarjakuvat on (paria näytettä lukuunottamatta) poistettu kotisivuilta, koska ne on julkaistu viime maaliskuussa albumina Valo paistaa rummun läpi (Like Kustannus). Kyseinen ruutu löytyy sivulta 98. Samassa kirjassa on lisäksi kaksi uutta pitkää tarinaa.
Hei Tommi ja muut!
Sain Jeppiksen viimein valmiiksi, ja nyt kun olen (hitaana lukijana) totuttanut itseni aikamatkailemaan takaisin lapsuuteeni jäin tietenkin kaipaamaan lisää. Tuleehan sitä? Ehkä tietty taika kirja-Tommin vanhetessa katoaa – se ikä, missä diskokokemus voi olla samanaikaisesti kiehtova mutta ennen kaikkea kiusallinen – mutta mukaan tullee viimein omat musiikkikuviot, joiden siemen on selvästi kylvetty jo.
Mielenkiintoista, miten 10-v pojan isänä sitä alkoi tuon kirjan myötä näkemään enemmän tolkkua oman pojan mettätouhuissa, ja toisaalta taas havahtumaan siihen, kuinka isoja nuo pienet pojat toisinaan osaavatkin olla. Kiitos hienosta aikamatkasta! Sivuilmiönä ehkä tutustun KISSiinkin joskus tarkemmin...
PS. Pidin myös Pisara ja Lammas 2 -levystä, se oli tarttuva. Olen aina erityisesti pitänyt Tommin hienosta tavasta kuvata arkisempia ilmiöitä (Suljetun maaseutusetit, Iiriksen Viron reissut, verkostoitumiset ja semiahdistavat se/hän ei voi olla minun -pohdinnat, Mahliksen itsesäälintätuokiot yms). Toivon, että jatkatte taas myös tätä puolta!
Tommi: Jeppis 2 on nyt kertaalleen kirjoitettu, siihen päälle 2–3 editointikierrosta ja kirja on kaupoissa elokuussa 2016.
Nollapiste on antanut ahdistukselle paitsi kasvot myös äänen. Tuskinpa se puoli (johon post scriptumissasi viittaat) vastaisesta tuotannosta kokonaan katoaa.
Aika mehevää revittelyä Raami-biisissä... Vieläkös sitä kappaletta voisi kuulla livenä?
Aki: Raami ei ole vielä Kiellettyjen Biisien Listalla.
Aake: Onhan sitä viimekin vuosina soitettu.
Aki: Eli ei hätiä.
Hei Tommi! Olen kohta 45-vee kolmelapsisen perheen iskä. 2003 pärähdin Suljettu-levyyn jota kuuntelin lähes vuoden putkeen. Sen jälkeen olen ostanut koko tuotantonne, lukuunottamatta Neulaista Jerkusta, lukenut Nilkin ja Hynys-kirjan, nähnyt teidät kaksi kertaa Turun klubilla. Haluaisinkin kysyä että mistä v...tusta ammennat lyriikkasi? PS. Mua pidetään outona koska kuuntelen Nollapistettä... Onko se reilua???
Aki: Sohlberg-Tella: Ranskan kielioppi (Otava 1979, 7.–9. p. 1994)
Tommi: Jokainen biisi saa ammennuksensa havainnoista, koetusta, luetusta, kuullusta ja kuunnellusta. Teksti menee pitkällisen myllyn läpi, juttuja siirtyy toisiin keskeneräisiin biiseihin.
Mutta esimerkiksi Ääniaallot tappaa syövän (1992, levytetty 1994) syntyi sellaisenaan ehkä vartissa, alkusykäyksenä Rovaniemen kauppatorin ruskeanaamaiset puliukot, joiden uuden ihon Kettusen Matti arveli kasvavan suoraan lian päälle.
Basistillanne näytti vuosia sitten olevan Carl Thompsonin piccolo. MITEN hitossa se on sen saanut?
Aake: Ajattelin kyllä Thompsonia höyläpenkin ääressä '95 kun bassoa rakensin.
Olen antanut itselleni kertoa että teitte joskus Rovaniemi-aikoina "Live at Pompeii" -tyylisen esityksen paikallisella hiekkakuopalla. Liekö tästä mitään tallenteita varastossa? Pink Floyd muuten eli omasssa versiossaan täydellistä kulta-aikaa ja muut mielipiteet ovat vääriä.
Tommi: Kävin viime vuonna seisoskelemassa Pompein kyseisen amfiteatterin kuluneella nurmella, ja auringonvalon laatu oli täsmälleen sama kuin Live at Pompeiissa. Mutta ei ihme, koska minun ja Pinkkarien käynnit osuivat kumpikin samoihin lokakuun ensipäiviin, mitä nyt 43 vuotta oli väliä.
"Saatanan Vittu Band Live At Mäntyvaara" kuvattiin sääskisenä heinäkuuyönä vuonna 1993. Sukkiin kerrostui märkää hiekkaa, kun laskeuduimme sinne soramontun pohjalle. Välillä soittaminen piti keskeyttää sääsken huitomisen vuoksi. Tallennetut teokset olivat Erectus Blues Parts I–IV ja välineinä Panasonic M7 -videokamera, taskulamppu ja kasa ns. simpanssisoittimia.
Tomi: Joku partsi kuvattiin Mäntyvaaran hirvitornilla. Video on edelleen olemassa.
Miksi Pisaran ja lampaan soundiympäristö tuo tällaiselle 70-lukulaiselle väistämättä mieleen Bowien Scary monsters'in, vai lienenkö sulattanut pääni lontoolaiseen ilmapiiriin? Aiotteko kohta muuttaa fyysistä olomuotoanne Ziggyn tyylisesti?
Aake: Hector oli keskeinen referenssi. Heinäsirkkaa varten kuuntelimme Starman-kappaleen.
Tommi: Mielleyhtymät rajoittuu aina siihen, mikä on oma kokemuspohja.
Aki: Matkailu kaventaa.
Miksi Pisaran ja lampaan koko nivaskasta aina kun meinaa asian ymmärtää niin se jää kesken?
Aake: Kuvaaminen on aina karsintaa. P&L:n maailmasta riittäisi kerrottavaa muissakin taidemuodoissa.
Pauli Hokkanen, Bättre Folk -reissun kuski ja kuvaaja: Riista-aidassa ei muuta olekaan kuin aukkoja. Mutta pitääkö kaikki selittää?
Onko asia niin että bändilevyn suojissa uskaltaa olla vakavampi? Usein sooloalbumit menevät hieman hassutteluksi tai stadionballadin hakemiseksi. En nyt mitenkään erityisesti viittaa Tommiin.
Aki: Kaverit ei ole tiellä, kun tekee soololevyä.
Aake: Ei kaventamassa eikä laventamassa.
Pauli: Ei voi laventaa, täytyy lainata.
Tommi, kuuntele ihmeessä Iida Umpikujan Musta aukko -levy. Ei, en ole rouva Umpikuja, eikä tämä ole ko. artistin henk. koht. mainos, vaan tämä on musiikkifanin suositus ...ja me tehtiin rakkautta -levyn ystävälle. Eikä tämä kyllä ollut kysymyskään, sori.
Tomi: Saat anteeks.
Tommi: Jätkä... jätkä meni avaamaan mulle osoitetun postin!
Keskustelualueella on joskus julkaistu pari rypästä demoja, joista uudemmilla taidettiin hahmotella Nimi muutetun kappaleita. Löytyykö tällaista materiaalia Mahlanjuoksuttajasta ja uudemmista levyistä? Mikäli, esitän toivomuksen niiden julkaisemisesta samaan malliin. Ovat nimittäin hyvinkin mielenkiintoista kuunneltavaa näin levytetyn tuotannon läpikotaisin tuntevasta kuuntelijasta.
Tomi: Onhan noita.
Tommi: Kymmeniä tunteja, ellei toistasataa.
Tomi: Jorinaa, tappelua ja soittoa.
Tommi: Kasettidemotus loppui Mahliksen jälkeen. 2009 lähtien minun demot ovat olleet Garage Band -rakennelmia. Treeniäänityksiä ei enää synny, koska me ei treenata.
Vuoden 2004 kappaleilla Romanttinen komedia ja Toukokuun leikit Tommi kuulosti vielä samalta kuin aina ennenkin, mutta Miten tässä vielä käy? -singlestä lähtien ääni muuttui huomattavasti täyteläisemmäksi ja paksummaksi kuin koskaan aiemmin. Pitenivätkö äänihuulet todellakin merkittävästi vuodessa, vai tapahtuiko laulutekniikassa harkittu muutos?
Aake: Mahlis oli ensimmäinen Studio Kuussa laulettu levy. Tommin laulusoundi muuttui äänitysteknisen muutoksen takia: isokalvoinen kondensaattorimikki vaihtui dynaamiseen mikrofoniin.
Mitä levyjä olette viimeksi vieneet divariin?
Aki: En ole ikinä vienyt mitään divariin.
Aake: En vie divariin, annan levyjä pois.
Tomi: Just tuossa mietin, että vois poistaa suurimman osan CD:istä.
Tommi: Melkein kaikki levyni olen kertaalleen vienyt divariin. Osan olen ostanut myöhemmin takaisin. Olisiko joku poisto erityisemmin kaduttanut? No, ehkä John Wesley Hardingin ensipainos, se jonka kannen kaarnassa näkyy Rubber Soulin aikainen Beatles. Mutta tämä yksilö on myyty Samu Lyhdyn hyvään kotiin.
Onko teillä musiikillisia (tai miksei kirjallisia tai jotain muitakin) haaveita, joiden toteuttamiseen ei näillä näkymin riitä aikaa tai resursseja? Millaisia?
Aki: Puuttuu aika haaveilun.
Tomi: Haaveitta vainko oot mun.
Tommi: Positiivinen ongelma tosiaan, että tietäisi mitä tekisi jos siihen vain olisi aikaa. Voisi vaikkapa leikata C- ja VHS-nauhaa. Koska aika muuttaa paskan takaisin ravinnoksi.